Napataan rahat sekä suuren yleisön huomio Bond-visiitillä (Quantum of Solace) ja siirrytään sitten vilauttelemaan taiteellisilta arvoilta uskottavampiin kotimaisiin produktioihin. Eikös se niin taiteilijjoilla mene, Gemma Arterton?
Okei, The Disappearance of Alice Creed ei ehkä ole taiteellisesti uskottavin brittituotos, mutta oikein jännittävä pikkujännäri se on. Kaksi miestä kidnappaa naisen ja sitten homma ei menekään aivan kuten suunnitelman kuului mennä. Samoja kummallisia polkuja hiippailee myös elokuva itse.
Mukana on ainakin Helvetillisen suunnitelman (1999) nykivää tarttuvuutta, ehkä toisaalta tilkkanen Dirty Pretty Thingsin brittiläistä keskivertoa tummuutta.
Näyttelijöitä pienen kokoluokan leffassa on vain kolme; pahikset, Palefacen ja Jussi Vatasen (ok, ehkä on pakko hakea pakolla vertauskuvia tällä hetkellä kovassa nousussa oleviin suomalaisiin) näköiset dudet, sekä naiskauneutta edustava Gemma. Näyttelijäsuoritukset ovat aika tasaisia, toisaalta ei niiden juonivetoisessa pikkuleffassa kuulu pääosiin noustakaan.
Indie-festareita kiertäneeksi tapaukseksi Alice Creedin katoaminen ei ole rohkeimpia leffoja, mutta kidnappausleffojen (etenkin televisioon suunnattujen) loputtomassa suossa se esittää pilkahduksen älykkyyttä ja omaperäisyyttä. Se on jo ansio sinänsä.
