Vuodet Madonnan siippana eivät olleet Guy Ritchielle ruusuisia. Ainakaan taiteellisesti. Kahdella täysosumalla, Puuta, heinää ja muutama vesiperä (1998) ja Snatch (2000), elokuvauransa aloittanut britti kävi pop-kuningattaren kelkassa alamäkeen, jossa vastaantulijoina oli debyyttiohjauksen suomititteliä mukailevasti muutama vesiperä. Pääkarikkona toimi uran lähes tuhonnut ja kaikin tavoin toimimaton Swept Away (2002), jossa Madonna myös näytteli. Kun avioero lopulta tuli, osapuolet eivät voineet kommunikoida kuin edustajiensa välityksellä, joten ei sen suhteen loppukaan ruusuinen ollut.
Parempaan ollaan menossa, sanoivat kassahiteiksi muodostuneet, vauhdikkaasti kujeilleet ja Robert Downey Juniorin osakkeen tähtiin sinkaisseet Sherlock Holmes -elokuvakaksoset (2009 & 2011) ja taputtivat eronneen Guyn olkapäätä. Sitä on hankala sanoa, vaikuttaako Guyn nykytekemisiin uusi puoliso Jacqui Ainsley sekä kolme yhteistä lasta, mutta Koodinimi U.N.C.L.E.:n perusteella vanha vahva tekemisen meininki on löytynyt. Hyvä, Jacqui ja lapset! Tai hyvä, sinä-kuka-ikinä-Guyn-herätitkään!
Uudelleen Ritchie ei ole syntynyt, vaikka muotiuskonto Kabbalan hyljännyt ohjaaja tänään 47-vuotissyntymäpäiviään juhliikin. Ritchie on ottanut käsittelyynsä 60-luvun telkkusarja The Man from U.N.C.L.E.:n ja muovannut siitä Lionel Wigramin (tuottajana mm. Harry Potter -elokuvissa ja ensimmäisessä Sherlock Holmesissa myös käsikirjoittajana) kanssa vaikuttavan elokuvan, jossa on kosolti vanhojen agenttijännäreiden tyylikkyyttä ja jopa italowesternien loistokkuutta (etenkin poikkeuksellisen onnistuneissa takaa-ajoissa sekä kohtauksissa, joissa Illya Kuryakin saa raivonpuuskan). Aika hyvin, kun huomioi, että alkuperäisen sarjan päättyessä toinen käsikirjoittajista oli 5-vuotias ja toinen vasta äitinsä vatsassa.
Koodinimi U.N.C.L.E:n päivityksen valtti on rytmissä sekä kahden hyvin erilaisen äijäagentin välille viritetyssä sanailussa. Napoleon Solo, (ex-)mestarivaras, edustaa CIA:ta ja kaataa naisia sänkyynsä, toverina häärii voimakas, mutta hermoherkkä KGB-agentti Illya Kuryakin (ks. aiempi maininta hienosti toteutetuista raivokohtauksista). Charmanttia Soloa esittää Henry Cavill, aikamme uusi Clark Kent, Illyaa puolestaan Armie Hammer (mm. J. Edgar & The Social Network). Britti jenkkinä ja jenkki neuvostoliittolaisena. Ja brittien pitää tietenkin sotkea mukaan myös brittitiedustelupalvelu ja Hugh Grant.
Koodinimi U.N.C.L.E:ssa Bondien tyylikkyys yhdistyy ritchiemäisen velikultamaiseen rymistelyyn. Huumoria ei unohdeta. Vaikka kohdeyleisö taitaa olla Tarantino-pätkistä diggailevissa äijissä, taistelukenttää ei ole jätetty vain miesten harteille, vaan jokainen naishahmo on femme fatale -soturi, alkaen naispääosan sievästä ruotsalaisesta Alicia Vikanderista (Pure/Till det som är vackert, Anna Karenina, Ex Machina) ja päättyen 190-senttiseen The Great Gatsby -tähti Debickiin. Tyyli- ja rytmitietoinen leffa asettelee niin Daniel Pembertonin säveltämät musiikkiteokset kuin italoiskelmän oleellisiksi palasiksi rennosti askeltavaan kokonaisuuteen, jonka aikana aika liitää kuin siivillä ja joka hohkaa lämpöä kylmän sodan keskellä.
