[I]Luet hyvien tapojen mukaista spoilerivaroitusta.[/I]
Syrjäistä motellia emäänöi mielisairaalassa hoidossa ollut Evelyn (Anna Chappell). Jostain syystä motellin asiakkaat alkavat kuolla ja syyllinen on luonnollisesti murhaamisen makuun päässyt omistaja.
Jim McCullough (kahtena sukupolvena) on juoneltaan ja henkilöiltään tuhat kertaa aiemmin nähdyn slasherin kaksipäinen takapiru. Juoni ei loista, henkilöhahmot ovat naurettavan typeriä ja muutenkin meno löyhähtää ummehtuneelta. Vinkuva taustamusiikki tulee äkkiä ärsyttäväksi, käsikirjoitus on ilmeisesti oikoluettu piipullisella susihauleja ja ohjattu toisella piipullisella. Kuva on harmillisen pimeä ja yritykset aikaansaada jännitystä kilpistyvät aivan liian ryppyotsaiseen toteutukseen. Aikakoodi osoittaa itsensä aika paljon kiinnostavammaksi ja se ei ole koskaan hyvä juttu. Muutamat kohtaukset ovat kuitenkin jokseenkin toimivia, joten muutamia irtopisteitä ropsahtelee kassaan.
Anna Chappell vetää hyvin epämääräisen slasherin mörköroolia ja hahmo vaikuttaa aluksi säälittävältä, mutta keikahtaa hyvin nopeasti naurettavaksi muka-pelätiksi. Muita näyttelijäsuorituksia on täysin turha ruveta erittelemään, sillä ne ovat latteita, tylsiä ja täysin mieleenpainumattomia.
Lopputulos karkaa pois calccunafarmilta ja onnistuu kohottamaan itsensä mitättömäksi slasher-viritelmäksi. Tekijät ovat tienneet mitä ovat tehneet, mutta se ei pelasta Unohdukselta. Edes nautittu etyylialkoholi ei parantanut katsomiskokemusta. Boo-ring…
