Aikoinaan brittikonnat rosvoilivat raha-autoja poikkisahattujen avulla. Ajat muuttuvat, huumeet ovat hyvä bisnes ja eräs liikemiesmäisesti ajatteleva kelmi (Daniel Craig) tekee hyvää bisnestä hyvin ja isokelmi Jimmy Price (Kenneth Cranham) haluaa siivunsa täsmällisesti. Homma sujuu ja Jimmy pyytää pientä palvelusta ja se on alkupotku isolle ja sekavalle vyyhdelle missä Duke (Jamie Foreman) kaappaa ison lastin MDMA:ta ja lastin omistajat pistävät päät keräävän Draganin (Dragan Micanovic) perään ja isoin kelmi Eddie Temple (Michael Gambon) antaa epämääräisiä oppitunteja tulokkaalle joka ei halua päätyä pitenevälle kalmojen listalle.
Matthew Vaughn ohjailee peribrittiläistä konnailuleffaa missä rosvot juonivat ja ovat huomattavasti vähemmän ammattimaisia kuin kerskuvat olevansa. Sellaisissa on monenlaisia nilkkejä ja niljakkeita, joten suunnitelmassa pysyminen on vaikeaa. Juoni on siis melkoisen mutkikas vyyhti toisiinsa törmäileviä kelmejä ja jokainen heistä haluaa rahansa. Luonnollisesti paska valuu alaspäin ja huipulle könynneet eivät edes muista miltä se näyttää, joten se luonnollisesti osaa yllättää.
Daniel Craig on nimetön ja itsenäinen kelmi joka on osa isompaa konnailua ja pitää suunnitelmansa selkeänä. Tällä on tietysti kunnianhimoa, satunnaista oveluutta ja röyhkeyttä toimia tehokkaasti. Kenneth Cranham on näennäisesti ystävällinen gangsteri joka noudattaa leffan kivenkovaa sääntöä mainettaan tyhmemmistä kelmeistä ja Michael Gambon on vielä isompi gangsteri jolla on kovia kätyreitä. Itse asiassa ainoastaan Dragan Micanovicin kummittelema Dragan lunastaa pätevyyslupauksen ja aiheesta.
Leffassa on brittikonnia, kieroilua ja raaka väkivalta muistuttaa että nämä tyypit lymyilevät väkivaltaisen maailman keskellä ja siinä maailmassa pitää muistaa sekoittaa rauhoittavia viinaan kun sille on tarvetta. Bonusarvona leffa kertoo miten James Bondille käy kun Q lopulta kyllästyy tämän törttöilyyn ja laittaa hulinaksi, joten meininki on hyvää.
