Kuudennella J.K. Rowlingin kirjasarjaan perustuvalla Harry Potter-elokuvalla, Puoliverisellä prinssillä on sama ohjaaja kuin viidenellä teoksella, Feeniksin killalla. Eli David Yates. Kaikki voivat ymmärtää, että Yatesin pilattua viides filmi täysin alusta loppuun, eivät odotuksert kuudennen kohdalla olleet kovin korkealla. Siksi yllätys olikin iloinen kun Puoliverinen prinssi osoittautui koko sarjan parhaaksi.
Puoliverisessä prinsissä Harry Potter ystävineen on jo 16-vuotias ja kuudes lukuvuosi Tylypahkan taikalyseossa alkaa. Taikatemppujen opiskelua varjostaa kuitenkin pimeyden lordi Voldemortin valtaannousu ja velhomaailman terrorisointi. Viime rainassa selvisi, että Harry on ainoa, joka pystyy lopullisesti kukistamaan Voldyn ja nyt rehtori Dumbledore, kaikkien aikojen mahtavin taikuri, ryhtyy valmistelemaan Harryä tulevaa koitosta varten. Pimeyden voimia vastaan taistelessa Harryn ja kaverusten elämää häiritsevät rakkaushuolet ja kuudentena vuonna Tylypahkassa nähdään jos jonkinmoista kolmiodraamaa ja romanttista kommellusta.
Kun Feeniksin kilta oli täysin rytmitön sekametelisoppa, Puoliverisessä prinssissä ohjaaja Yates on loistavasti osannut tasapainottaa komedian ja draaman sekä romantiikan ja toiminnan. Ehkäpä viidennen osan kömpelyys johtuikin käsikirjoittaja Michael Goldenbergistä, sillä kuudenteen elokuvaan on palannut neljä ensimmäistä filmiä värkännyt Steven Kloves ja taas ollaan tutuilla Potter-raiteilla. Varsinkin kömpelöistä vitseistään tunnettu Kloves on onnistunut kuudennen rainan käsikirjoituksessa loistavasti jopa huumoripuolella ja elokuva on ehdottomasti sarjan hauskin.
On myös hauska nähdä että nuorten pääosaesittäjien näytteleminen on parantunut huimasti. Rupert Grint ja Emma Watson vievät edelleen homman kotiin, mutta nyt jopa itse Potterin roolia näyttelevä Daniel Radcliffe on onnistunut oppimaan näyttelemisen salat ainakin osittain. Sarjan pikkupahista Draco Malfoyta esittävä Tom Felton saa nyt enemmän aikaa estradilla ja todistaa olevansa sen väärti. Ihmeellistä on kylläkin, että Neville Longbottomia mallikkaasti esittänyt Matthew Lewis saa tässä elokuvassa lausuttavakseen yhden ainokaisen vuorosanan…
Loppujen lopuksi niin tämä kuin kaikki muutkin Potter-rainat lepäävät vanhojen konkareiden harteilla. Se, että brittinäyttelijöiden kerma Maggie Smithistä Michael Gamboniin ja Alan Rickmanista Jim Broadbentiin pyörii taustalla on ainoa asia, joka erottaa Potterit tavallisista teinihömpötyksistä. Puoliverisessä prinssissä on ilo huomata, että vanhat tekijät, varsinkin tomeraa professori McGarmiwaa ja mystistä professori Kalkarosta esittävät Maggie Smith ja Alan Rickman saavat lisää valkokangasaikaa. Loppujen lopuksi koko show’n varastaa kuitenkin uusi tulokas Jim Broadbent, joka tasapainottelee erinomaisesti komiikan ja traagiikan rajoilla snobbailevana juomamestari Kuhnusarviona. Kunniamaininta Gemma Jonesin ylihoitaja Pomfreylle, joka 40 sekunnin roolisuorituksellaan tekee ehkä koko rainan tunteikaimman performanssin.
Erityismaininta vielä kuvauksesta, joka tosiaan on vailla vertaa.
