Joe Valachi (Charles Bronson) on gangsteri ja gangsterien uraan väistämättä kuuluu häkkiaika. Valachi epäilee että Vito Genovese (Lino Ventura) haluaa hänet hengiltä. Petturien ja roistojen keskellä konnaillut gangsteri päättää siis roistoilla roistoja vastaan ja hänestä tulee ilmiantaja. Takaumien avulla sukelletaan Cosa Nostran, omituisiin rituaaleihin ja verisiin yhteenottoihin. Salvatore Maranzanon (Joseph Wiseman) kautta Valachista tulee täysjäsen ja [I]Capo di Tutti Capo[/I] vaihtuu komissioksi, mutta mafia pysyy roistolaumana ja lopulta silkka kiusanteko on hyvä syy pysyä elossa.
Terence Young ohjailee todelliseen gangsteriin ja todellisiin tapahtumiin perustuvan mafiaelokuvan mikä ei ole genren klassikko, mutta on joka tapauksessa katsomiskelpoinen elokuva. Mukana on vanhoja autoja, susirumia liituraitapukuisia gangstereita, veripärskettä ja juonittelua.
Charles Bronson tekee varsin epäkarismaattisen pääroolin Joe Valachina jonka pitkä ura pyörii useiden todella häijyjen roistojen ympärillä. Noissa roistoissa on pähkähullu Albert Anastasia (Fausto Tozzi), hyytävä ‘Lucky’ Luciano (Angelo Infanti) ja kaappimainen Gap (Walter Chiari) joka oli Valachin ensimmäinen kontakti mafiaan. Lino Ventura tekee hienovaraisesti kolkon roolin Vito Genovesena ja Joseph Wiseman näyttää vanhan, sivistynyttä humanistia teeskentelevän gangsterin joka katoaa vanhimmalla konstilla: tappamisella.
Tapahtumissa on murhaa, petosta, juonittelua ja hieman psykologista draamaakin petturiksi rupeavan dilemmasta, mutta se jää varsin ohueksi noissa kaikissa piirteissä. Potentiaalia todelliseen klassikkoon on olemassa, mutta matka pysähtyy kelvollisten gangsterileffojen asemalla ja saa Bronsonorator-bonuksen.
