Kahviaddikti Valto (Mato Valtonen) ja tuhannen kossupullon mies Reino (Matti Pellonpää) päättävät lähteä ajelulle pitkin Suomen maita ja mantuja. (Minusta syytä matkaan ei koskaan varsinaisesti selitetä, mutta takakansi kertoo syyn olevan kahvi ja vodka.) Matkalla kaksi “juntahtavaa” tuppisuuta tapaavat puheliaat neidot, venäläisen Klavdian ja eestiläisen Tatjanan. Itänaapurin (viittaan Neuvostoliittoon, elokuva tapahtuu iki-ihanalla 1970-luvulla) naiset ovat matkalla satamaan, koska heidän linja-autostaan puhkesi rengas. Onnistuuko näiden kahden, kovin erilaisen, parin matka satamaan?
Pidä huivista kiinni, Tatjana on Calamari Unionin jälkeen varmasti kaikista “kaurismäkimäisin” elokuva, jonka Aki on ohjannut. Mustaa komediaa ei osaa (luultavasti) kukaan niin hyvin tehdä kuin Aki Kaurismäki. Vähäinen dialogi ja minimaalinen ohjaus, erittäin hyvillä näyttelijöillä, on niin mahtava yhdistelmä, että jokaisen hyvistä komedioista ja Akin elokuvista pitävän ihmisen pitäisi nähdä tämä ja miksei myös kaikkien muidenkin. Huumori on kahvin mustaa (hah hah, olipas kömpelö vitsi) ja paikoin myös erityisen absurdia. Sellainen komedia on minun makuuni.
Elokuvan pituus tuskin ajaa ketään pois, sillä tämä kestää vain alle tunnin. Kyllä tähän olisi ihan kivuitta saatu lisää 15 minuuttia, mutta tietysti leffa on lähes moitteeton näinkin. Hyvän käsiksen ja dialogian lisäksi hahmot on erittäin hyvin kirjoitettu. Pienintä sivuhahmoa myöten kaikki hahmot ovat jotain erikoista. Parhaan roolin vetää Matti Pellonpää Reinona, joka saa kossupullon kurkusta alas yhdellä huikalla. Leffan ainoa huono puoli onkin se, että ohjaus on turhan minimaalista, mutta eihän Aki Kaurismäki koskaan petä, eihän?
Yhteenvetona: Pidä huivista kiinni, Tatjana on hauska elokuva oudoista, mutta sympaattisista ihmisistä matkalle määränpäähänsä. Mainittakoon myös, että tämä toimii myös hyvin pienimuotoisena roadmoviena.
nimimerkki: Scarface
