Kreivi Splattensteinilla (Pohjola) on ongelma: projekti täydellisen naisen kokoamiseksi ruumiinosista uhkaa jäädä (sananmukaisesti) torsoksi, kun hänen tiedemieslupansa peruutetaan ja pääsy ruumishuoneen ehtymättömiin varastoihin evätään. Ei siinä auta muu kuin käyttää hieman “luonnonläheisempiä” menetelmiä raadon lopulliseen muotoon saattamiseksi. Kreivi Splattenstein lähtee metsästämään naisia ja jättää jälkeensä silvottujen ruumiiden vanan…
Niinpä niin. Aivoton splatter-komedia on kyseessä ja vielä pahemmasta päästä. Juoni on sopivan päätön ja jo päähenkilön nimi herättää hilpeyttä. Myös kreivi Splattensteinin käyttämät tappomenetelmät ovat välillä varsin vatsaakääntäviä. Muutamat tappokohtaukset ovat indie-leffaksi jopa hienoja, mutta pääosin efektit ovat hirveitä (siis hirveän huonoja). Mutta eipä tätä voi vakavasti otettavana kauhuelokuvana katsoa eikä tätä ole siihen tarkoitettukaan. Camp-tunnelma on katossa kun Kreivi paloittelee poloiset uhrinsa, ottaa sopivia osia “täydelliseen naiseensa” ja vielä maistelee päälle. Splatterissa vaan on sitä jotain, ihastuttavaa kömpelyyttä ja hurmekekkereitä katselee mielellään ja onhan Splattenstein tehty ehdottoman hyvällä huumorilla.
Teknisestä toteuspuolesta ei viitsisi sanoa oikein mitään. Indie-leffat kun ovat jo lähtökohtaisesti vähän toisella lähtöviivalla kuin ns. “oikeat” elokuvat. Ilmeisesti VHS-kameralla kuvattu filmi on välillä suorastaan häiritsevän huonolaatuista eikä puheesta aina saa kunnolla selvää. Mikko Pohjola (luonne?)roolissaan kreivi Splattensteinina on jossain määrin jopa vakuuttava, mies höpisee sopivan hulluja ja piirtää hömelön muotokuvan suurudenhullusta psykopaatista. Muut näyttelijät ovatkin sitten haisevasta sukasta kotoisin, varsinkin ne pari poliisimiestä jotka piipahtavat Splattensteinin kartanossa onnistuivat naurattamaan ääneen. Siis oikeasti, ei kukaan voi lausua repliikkejään noin puisevasti!
Vaikka elokuva on jopa indie-rainaksi käsittämättömän huono, niin juuri tässä piilee sen voima. Mukavan koomisen pläjäyksen ovat tekijät saaneet kasaan, ja juuri elokuvan puolitarkoitukselliselle huonoudelle on hauska hörähdellä. Varsinkin lopun visvasirkus ansaitsee erityismaininnan mukavan aivottomana teurastuksena. Eli jos splatterit ja gore viehättää, Splattenstein on ehdottomasti katsastamisen arvoinen elokuva. Muiden ei kannata vaivautua.
