Mars on asutettu. Huhut kiertävät jostain epämiellyttävästä asiasta joka on herännyt. Luutnantti Ballard (Natasha Henstridge) löytyy tyhjän junan kyydistä ja hänellä on aika värikäs juttu kerrottavanaan. Kelmi Desolation Williams (Ice Cube) on syy miksi Ballard oli kyseisessä junassa.
John Carpenterin kykyjä kameran, kirjoituskoneen ja kibordin takana ei voi kieltää, mutta bisnes on tökkinyt. Ukko alkoi siis kyllästyä ja kaatoi paiskasi uragenrensä (kauhu & toiminta) tehosekoittimeen ja tislasi syntyneen soseen hupaisan yliampuvaksi parodiaksi kummastakin. Hahmot ovat yliampuvia pelättejä, skenaario käyttää kauhuaineksia ja dialogi on täynnä letkautuksia. Leffa käynnistyy kauhuleffana ja muuntaa itsensä riehakkaan yliampuvaan toimintaleffaan ja hupiarvoa löytyy.
Natasha Henstridge on jäätävä auktoriteetti ja Ice Cube on yrmy kelmi. Pienemmissä rooleissa on osaavia naamoja ja nämä jermuilevat aika isosti. Varsinaiset nimiasiat varmistavat että paikalliset eivät ole ystävällisiä ja näyttävät hurjilta. Roolituksia ei siis voi moittia käsikirjoituksen ollessa itsetietoisen latteaa tekstiä.
John Carpenterin viimeinen “oma” elokuva on itsetarkoituksellisen hölmö yhteenveto ukon urasta. Mukana on letkauttelua, kauhuaineksia ja toiminta on jämäkästi ohjattua. Kuvakerronta ei myöskään jätä mitään epäselväksi ja mustaa huumoriakin on hienoisena keventäjänä. Kokonaisuus on melkoista huttua, mutta Carpenterin rehellinen showmieli antaa leffaan ytyä ja luonnollisesti hän myös säveltää musiikin.
