Olipa kerran poika, joka oli hieman erilainen kuin muut pojat. Hänellä oli valtava vietti päästä esiintymään ja tehdä omansa näköistä taidetta. Tämän pojan nimi oli Andy Kaufman. Hän pääsikin kuuluisuuteen legendaarisen George Shapiron ansiosta. Hän kuoli vain 45-vuotiaanna syöpään. Vai kuoliko sittenkään?
Tämä elokuva kertoo tästä pojasta, varsinkin siitä vaiheesta kun hän on jo kasvanut nuoreksi aikuiseksi. Andy (Carrey) ei menesty ollenkaan tavallisena kapakkakoomikkona. Eräänä päivänä hän saa mahdollisuuden: George Shapiro (DeVito) huomaa tässä nuorukaisessa jotain erityistä ja antaa tälle mahdollisuuden. Pian Andy alkaa heittämään läppää kaikesta mikä eteen tulee, suututtaa feministit ja wrestlingin ystävät, luonnonsuojeluaktivistit etc. Hänelle syntyy myös lukuisia peitehahmoja, kuten louisianalainen Tony Clifton.
Carreyn rooli hieman maanisena ja nerokkaana/ hulluna Andyna on loistava. Elokuva pyrkii kertomaan hyvin pääasian, eli sen että tämä mies heitti läppää kaikesta ja kaikista, nauratti toisia ihmisiä toisten kustannuksella kunnes pilkkakirves osui aina naurajiin asti. Hän suututti tasapuolisesti kaikki ja teki Tony Cliftoneita ja muita peitehahmoja toisensa perään. On ollut epäilyjä, että Kaufman olisi lavastanut syöpäkuolemansa ja esiintyy toisena hahmona. Jos näin on, hän on tehnyt samankaavaisen vedätyksen kuin aikoinaan Tony Cliftonina, mutta vain hieman isommassa ja röyhkeämmässä mittakaavassa.
Huomattavaa on myös se, että oikea Andy näytteli 1970-luvun lopun legendaarisessa TV-sarjassa Taxi maanisen oloista ja huvittavaa Latka Gravasta yhdessä Danny DeViton kanssa (joka taas itse esitti taksifirman ärjyä manageria). Tässä leffassa taas DeVito esittää Shapiroa.
Oli miten oli, maailma kaipaa Kaufmania ja Latkaa. Toivotaan, että Andy taas jonain päivänä ilmaantuu ja kuolema ositetaan huijaukseksi.
nimimerkki: Galeazzo
