Sunnuntaina selailin rakkaan televisioni tarjontaa. Mieleni teki katsoa jotain aivotonta ja päädyinkin Neloselle seuramaan elokuvaa Catch and Release – odottamaton ihastus. Ajattelin, että tämä voisi olla juuri sitä mitä etsin. Elokuva, jolta en odota yhtään mitään voisi yllättää positiivisesti.
Hurmaava Jennifer Garner näyttelee sulhasensa menettänyttä Grayta. Hänen tukenaan ovat sulhasensa ystävät Sam (Kevin Smith), Dennis (Sam Jaeger) ja Fritz (Timothy Olyphant). Tämän jälkeen tulee yllättävä juonenkäänne ja Gray ihastuu yhteen näistä, mutta keneen? Samalla Gray saa tietoonsa salaisuuksia sulhasestaan ja Grayn käsitys sulhasestaan muuttuu.
Ja oliko elokuva positiivinen yllätys? Catch and Release oli yllätys, tosin hyvin negatiivisessa mielessä. Catch and Release on aluksi lupaava tarina, mutta tämän jälkeen katsojan mielenkiinto katoaa ja ratkaisut alkavat olemaan yhä kliseisempiä ja kliseisempiä. Kekseliäs käsikirjoitus piti pilata yli pituudella, josta olisi voinut leikata huolella ainakin 40 minuuttia pois. Sekaan mahtuu niin surkeita ja mitättömiä kohtauksia, jotka eivät ainakaan paranna elokuvaa. Hyvänä esimerkkinä kohtaus, jossa pari rakastelee sängyllä tai sohvalla ja taustalla soi akustinen kitara. Tämä sama kohtaus toistuu elokuvassa useita kertoja. Mikä tämän jatkuvasti toistuvan kohtauksen pointti on? Kun pituutta olisi ollut se tunti ja 20 minuuttia, elokuva olisi voinut olla tyydyttävä, mutta käsikirjoittaja-ohjaaja Susannah Grantin oli näemmä pakko tehdä elokuvasta yli kaksi tuntinen sekasotku. Miksi tehdä näin pitkä elokuva, kun ei ole tarpeeksi materiaalia siihen?
Jennifer Garner on yksi tekijä, miten jaksoin katsoa tämän elokuvan loppuun. Hänen hahmonsa oli ainoa, joka ei aiheuttanut minussa minkäänlaisia tuntemuksia; Garnerin roolisuoritus on täysin tunnoton ja tyhjä. Tämä on hyvin positiivista verrattaessa muihin hahmoihin ja näyttelijöihin. Loput, etunenässä Timothy Olyphantin Fritz, suorastaan pakottivat minua kirjoittamaan tämän arvostelun ja varoittamaan tämän elokuvan surkeudesta. Oliko Fritz kirjoitettu noin raivostuttavan narsistiseksi idiootiksi, joka ei kyennyt vääntämään naamalleen vain ja ainoastaan sen yhden ilmeen tilanteesta riippumatta, vai onko Olyphant vain epäonnistunut roolissaan täydellisesti? En vaivaudu pohtimaan sitä sen enempää. Joka tapauksessa Fritz on yksi syy, miksi tämä elokuva kannattaa jättää katsomatta. Muut henkilöt eivät yllä samalle tasolle Fritzin kanssa, siis negatiivisessa mielessä, vaan he ovat täysin turhia ja mitättömiä. Hahmojen väliset suhteetkin ovat hyvin tunnottomia ja epäuskottavia, eikä elokuvan tunnelma ole missään määrin romanttinen.
[I]Catch and Release – odottamaton ihastus[/I] on yksi niistä elokuvista, joista ei yksinkertaisesti löydä mitään positiivista. Käsikirjoitus ja ohjaus ovat lupaavan alun jälkeen todellista huttua sanan varsinaisessa merkityksessä. Hahmot ovat tylsiä, eikä elokuvassa ollut romantiikkaa tipan vertaa. Kokonaisuutena kenties surkein romanttinen draama, jota on koskaan tehty.
