Kun kyse on Jackie Chanin leffoista niin on jo ennalta melko selvää millaista hommaa on kehissä. Näppärää sanailua sekä mukavan näköistä jalanheiluttelua varustettuna akrobaattitempuilla ja huumorilla. Näin on myös tässä tapauksessa. Jokaiseen leffaan pitää kuitenkin kirjoittaa joku juoni ja repliikit. Toisissa se onnistuu paremmin ja toisissa hiukan huonommin.
Chanin perusjutut on kunnossa ja kaikki näyttää pintapuolisesti hyvältä. Toteutuspuoli on kuitenkin hätäisen oloinen ja juonellisiin seikkoihin ei pääse kunnolla kiinni. Tämä alkaa hiukan häiritsemään leffan kuluessa. Pidän hiukan omituisena tämän lajityypin (aivot narikkaan) sitä että juonen kulkua pitää kelata extrakapasiteetilla. Tarina ei ole mikään niin superihmeellinen, mutta toteutus on tosiaan hiukan sekava.
Leffassa Jimmy Tong (Chan) toimii taksikuskina ja saa ajajan kykyjensä takia pestin Clark Devlin -nimisen sankarihepun kuskiksi. Devlin loukkaantuu räjähdyksessä ja Jimmy ottaa Devlinin roolin sankarina. Jutussa metsästellään konnaa joka aikoo monopolisoida vesimarkkinat. Jennifer Love Hewitt tyypittää Chanin partnerina rosmojahdissa. Viitteitä Bondiin on havaittavissa muutamaan otteeseen leffan kuluessa.
Kaiken sankaruuden takana on tuxedo eli “maailman uusinta tekniikkaa” oleva puku, joka sulautuu pitäjäänsä ja jota voi koordinoida rannekellon näköisellä laitteella. Puku päällä onnistuu niin akrobatiatemput kuin funkykuninkaan eli James Brownin tuuraaminenkin. Mutta. Pukuaiheeseen ja sen ympärillä pyörivään komiikkaan keskitytään mielestäni liikaa ja unohdetaan selvittää katsojalle ihan perusasiat, kuka on kuka ja miksi joku tekee jotain. Perusseikat hiukan ontuu, mutta ok Chaniahan tämä on.
