Henri Verdoux on ollut pankin palveluksessa 30 vuotta. Mutta kun Amerikkaan tulee lama hän on ensimmäisten joukossa jotka saivat potkut. Ilman työtä (eli ilman rahaa) Henri rupeaa “Ritari Siniparraksi”. Mikäkö se on? Henri murhaa rikkaita leskirouvia (jälkiä jättämättä tietysti) ja vie rahat, jotta hän voisi elättää lapsensa ja sairaan vaimonsa.
Elokuva perustuu erään Ranskalaisen vaimonmurhaajan “elämäntyöhön”. (Nimi ei muistu mieleen.) Orson Wellesin oli määrä tehdä hänestä dokumenttielokuva, mutta Chaplin pyysi Wellesiltä luvan tehdä Wellesin idean pohjalta “murhien komedian”. Chaplin maksoi viisi tonnia Wellesille ideasta ja Welles sai nimensä alkuteksteihin: “Based on an idea by Orson Welles.”
Chaplinin toinen kokonaan äänissä kuvattu elokuva on miehen paras. Rikoskomedia terävällä draamalla höystettynä toimii kuin rasvattu. Chaplinin toisiksi paras roolisuoritus häviää silti Parrasvalojen Calverolle.
Tässä kyllä saa nauraa. Pääosin Chaplinin ja Martha Rayen ansiosta. Martha Raye on täydellisen nerokas hieman pimahtaneen oloisena leskenä, joka on yksi Chaplinin “uhreista”.
Tätä elokuvaahan ei pidetä ihan Chaplinin parhaimpien joukossa. Itse en ymmärrä miksi. Tiivis tunnelma, hieno musiikki, Mahtava käsikirjoitus, nerokas ohjaus ja oivalliset näyttelijät tekevät tästä jotain ylitse muiden. Pääsihän tämä omaan Top 15:sta ja se on aika hyvin.
Chaplinin hahmo myös muuttuu ja kehittyy elokuvan edetessä hieman surullista loppuaan kohden. Varsikin kohtaus, jossa Henri Verdouxin on määrä kokeilla myrkkyä kadulta löyteneelle tytölle, koskettaa ja on muutenkin historian hienoimpia. Yhtään tylsää kohtausta elokuvasta ei löydy ja saa tosiaan olla univelkaa, jos uhkaa nukahtaa sen aikana.
Chaplinin ja papin keskustelu lopussa on myös yksi Chaplinin käsikirjoittajan taitojen puolestapuhuja.
Tätähän voi suositella melkein kaikille. Draamaa, komediaa ja rikosta tarjotaan ja kyllä kelpaa. Chaplinin paras ja niin se varmasti pysyykin.
nimimerkki: Scarface
