“Hei, minä olen Kuolema. Tässä on viesti Teille, rakas ITV.
Olen todella kiitollinen näkemyksestänne Agatha Christien vuosikymmenten takaisesta kirjasesta.
Aluksi olin kovin tylsistynyt, sillä Kuolema lähettää viestin -tv-leffahan on tylsempi kuin poliitikkojen elämänkertoja sisältävän kirjastohyllyn alle kuoleminen. Niinpä olin vaipua uneen kesken elokuvan ja viikatteenteroitteluni.
Mutta hah, sitten se lysti alkoi. Ensin neljä katsojaa lipui autuaammille vesille säälittävän Indiana Jones -henkisen introttelun vuoksi. Sitten meni kahdeksan Christie-fania. Raukat tajusivat hitaasti, että tämä Paul Unwinin suorittama raiskaus todella on näkemys heidän lempikirjasestaan – tosin ihmettelin itsekin sitä, että miksi McEwanin laimea Marple on taas ängetty seikkailuun, joka ei ole hänen seikkailunsa. Mutta sehän toki ei ole minun asiani, vaan niiden, joita ‘käsikirjoittajiksi’ kutsutaan. En pahoitellut kuitenkaan sitä, että jouduin pistämään leffan paussille ja mustine huppuineni ja juuri teroitettuine viikatteineni tekemään visiitin kuolevain luokse.
Siinä vaiheessa, kun James Bondinkin maineen aikoinaan tahrinut Timothy Dalton asteli ruudulle kunnolla, minua alkoi jo hirvittää. Hyvänen aika, kuusitoista kuolemaa, ja kaikki kuolivat nauruun, irvokas hymynkare huulillaan. Yhden viimeiset sanat olivat ‘Tuoko muka näyttelijä, mitä häh, hehehehehehe…’. Hekotuksen välistä olin kuulevinani pari valittua sanaa myös Carey Mulliganin umpisurkeasta komediaperformanssista. Tätä epäilystä tukee myös se väite, että Careyn siirappikohtauksen ja etenkin sen valaistuksen vuoksi menehtyi neljäkymmentäkaksi onnetonta. Ah sitä työn määrää.
Tätä jaksoa seurasi pitkä apatia. Itsekin nukahdin TV:n ääreen. Onneksi nukahtivat kaikki muutkin ja näkivät ilmeisesti sen verran rajuja painajaisia Timothy Daltonista, ettei kukaan tohtinut edes lähteä Manan Maille.
Sitten se loppukohtaus. Voi Vanha Vihtahousu sentään, kaksikymmentäkolme Christie-fania kupsahti muutetun loppuratkaisun voimasta. Yhtä monta ei-fania vajosi muuten vain horrokseen.
Tahtoisinkin siis kiittää teitä työläästä illasta, mutta myös lähettää valituksen. Nimittäin Cholseyssa St. Maryn hautuumaalla Agatha Christien haudan kohdalla on nyt vain iso kuoppa. Agathan luurangon kuultiin sanovan jotakin, joka kuulosti pitkälti seuraavalta ‘Voi Poirot’n vahaamattomat viikset, nyt kyllä riitti, tämä jatkuva haudassa kääntyily alkaa jo ketuttaa, taidan lähteä kiskaisemaan kupillisen teetä, tai jopa väkevämpää, ellei tämä uusioversiointi hiljalleen paranna tasoaan!’.
Kysynkin nyt Teiltä, että voisitteko lähettää jonkun jahtaamaan kuollutta menestyskirjailijaa, itsellä piisaa vielä hommaa tuon Kuolema lähettää viestin -komedianne tiimoilta. Pistäisitte asialle vaikka sen käsikirjoittajanne, saisi raukkaa kerrankin tehdä muuta kuin tappaa ihmisiä nauruun/tylsyyteen/versiointiinsa.”
