Sergio Leone on oma suosikkiohjaajani, ja Clint Eastwood suosikkinäyttelijäni. Kun heidät yhdistää, tulee mieleen spaghettiwestern. Spaghettiwesternistä tulee mieleen spaghettiwesternien mestariteos, Hyvät, pahat ja rumat. Hyvät, pahat ja rumat taas on maailman paras elokuva. Se on parempi kuin Kummisetä, Huuliharppukostaja ym. muut elokuvataiteen mestariteokset. Se on mahtava elokuva.
Juoni on jo kerrottu moneen kertaan tuossa alempana, joten jätänpä kertomatta.
Ohjausta pitää oikein ylistää erikseen, niin mahtavaa se on. Sergio Leonen mahtavat maisemat, silmä- ja asekäsi-zoomaukset ovat niin mahtavia, että sitä ei voi kertoa, se pitää nähdä. Sisällissota, kolme miestä, jotka kaikki vihaavat toisiaan, upea loppukohtaus ja kaikki muu mahtava yhdistyy tässä mestariteoksessa.
Näyttelijätyotäkin pitää ylistää, sillä Clint on äijä isolla äällä, itse coolius ja sopii Blondien rooliin kuin luoti rintaan. Eli Wallach näyttelee hienosti rääväsuista meksikolaisroistoa ja ruumiinryöstäjää. Lee Van Cleef on suorastaan mahtava palkkamurhaaja-Enkelisilmänä. Sivuosanäyttelijätkin osaavat hommansa.
Musiikki on loistavaakin loistavaampaa, mikään musiikki ei olisi sopinut paremmin tähän elokuvaan. Säveltäjänä toimi Ennio Morricone, joka teki musiikit Leonen sekä aikaisimpiin että myöhempiin elokuviin.
Suosittelen Hyviä, pahoja ja rumia kaikille jotka ylipäätänsä pitävät hyvistä elokuvista.
Yhteenveto: Hyvät, pahat ja rumat on maailman paras elokuva, ja loppukohtaus on yksi maailman parhaista kohtauksista. Amen.
nimimerkki: Jope Pitkäviha
