Kun ihmisiä pyydetään kertomaan ”Clint Eastwood” –nimen tuomista mielikuvista, niin yleisemmät vastaukset liittyvät Leonen Dollaritrilogian äärettömän viileisiin äijärooleihin. Tai sitten tuoreisiin leffagaaloihin, joissa harmaantunut herrasmies on ohjauksillaan kerännyt ison kasan pokaaleja. Tai kenties 70-luvun Likaiseen Harryyn…
Mutta kuinka moni oikeasti yhdistäisi Clinun apinahuumorin täyttämään toimintakomediaan?
Niinpä. Ei kovin moni. Mutta silti Dirty Harryn kolmannesta osasta tunnetun James Fargon ohjaama rento hassuttelu toimii. Clinun esittämä nyrkkisankari Philo jahtaa elämänsä naista kuolaa & verta suupielessään. Ja country soi. Perässä roikkuu niin aggressiivisia poliiseja kuin Mustia leskiä. Ja kun itse Itämetsä vastaa pääosasta, ei ole hankala keksiä mitkä tahot ottavat turpaansa.
Mustat lesket –moottoripyöräjengiä piestään siihen malliin, että toistuva muilutus & nahkalätsät tuovat mieleen Poliisiopiston kehnot kujeet. Onneksi orankikevennykset ja sairaanhauskat nyrkkeilyääniefektit pelastavat paljon. Samaa tekee myös Clintin ajattoman cool ilme hänen ohjatessaan autoa kohti country-kapakkaa.
Mies San Fernandosta kuuluu ehdottomasti samaan positiivisten yllätysten sarjaan kuin vaikkapa yleisurheilijoiden dopingtestit. Niinpä vekkulia huumoria ja äijämäistä mäiskettä sisältävää leffa sopisi vaikka Yleisurheilun Mömmökisojen teemaleffaksi: hiki roiskuu ja nyrkit heiluvat tunteiden kera (vai toisinpäin?). Loppukin edustaa sitä osaa, johon suomalaiset ovat tuolla urheilurintamalla tottuneet. Mutta eipä spoilata sen enempää, vaan nostetaan peukkua Clintille & Clydelle.
