Jacques Clouseau on saanut ylennnyksen johtuen ilmeisestikin ainoastaan siitä että hänen edellinen esimiehensä tuli hulluksi seuratessaan Clouseaun otteita poliisityössään. Clouseau on ottanut esimiehensä paikan tämän viettäessä rentouttavia päiviä hullujenhuoneella, jossa kaikki Clouseau-nimeen liittyvät huonot vibat pyritään pesemään aivoista pois.
Entinen esimies Dreyfus on kolmen vuoden hoidon jälkeen valmis palaamaan terveiden kirjoihin. Näin ainakin oli ennen kuin Clouseau kävi vapautumispäivänä vierailulla ja muistot palasivat Dreyfusin mieleen. Miestä ei vapautetakaan, mutta kunnon hulluahan ei muurit pidättele, joten Dreyfus karkaa pöpilästä vannoen Clouseaun kuolemaa.
Koska Clouseau on “huippuluokan agentti”, Dreyfus joutuu käyttämään tappamistyössä hyväkseen monien maiden salaisia palveluita, mutta tämähän ei tietenkään onnistu ilman taivuttelua. Dreyfus keksii keinon kiristää valtioita lähettämään agenttejaan tappamaan Clouseau, ja tästäpä homma sitten eteeneekin omalla vauhdillaan muiden Pink Panther-elokuvien tapaan.
Vitsit tässä elokuvassa olivat lähes samaa sarjaa kuin kakkososassa, paikkapaikoin parempiakin, joten edelleen on kyse hyvästä hulluttelukomediasta. En tiedä sitten johtuiko siitä että katsoin 3 PP-elokuvaa putkeen vai mistä, mutta jotenki tämä ei kuitenkaan yltänyt aivan Shot in the dark:n tasolle. Joskus voi vain ihmetellä kuinka pienet ja tyhmätklin asiat voivat naurattaa, toisaalta, saattoihan tuo olla katsojastakin kiinni…
