Coenin veljesten uusi täysosuma

14.2.2010 09:16

Arvioitu elokuva

Ohjaajat: ,
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:A Serious Man
Valmistusvuosi:2009
Pituus:105 min

Coenin veljesten uusinta elokuvaa on markkinoitu komediana mikä laski odotukset melko matalalle sillä en ole heidän komediallisen tuotantonsa suurimpia ystäviä ehkä Big Lebowskia lukuunottamatta. Onneksi genrejä onkin kaksi ja paino on siinä toisessa eli draamassa, kuitenkin mustaa huumoria unohtamatta. Näin tuoreeltaan elokuva tuntuu kaksikon parhaalta mikä on erittäin suuri kehu ottaen huomioon millaista jälkeä he ovat parhaimmillaan luoneet.

Serious Man kertoo keski-ikäisestä juutalaismies Larrysta (Michael Stuhlbarg) joka yrittää pitää sekä työpaikkansa fysiikanopettajana että perheensä kasassa ollen samalla “vakava mies” eli kunnon juutalainen. Koulussa ongelmia tuottaa eräs korealaisopiskeljia joka on niin epätoivoinen arvosanansa suhteen että hän ottaa melko häiritsevät keinot käyttöön pitääkseen koulupaikkansa. Tämä tapahtuu Larryn kannalta epäonnisesti juuri silloin kun koulu päättää uudistetaanko hänen työsopimuksensa. Kotona ongelmia vasta riittääkin kun Arthur-lanko (Richard Kind) on linnoittautunut vessaan lähes pysyvästi mikä taas suututtaa teini-iän vuoksi kriittisimmin kylpyhuoneeseen halajavaa tytärtä (Jessica McManus) joka lisäksi varastelee isältään rahaa kauneusleikkausta varten. Larryn poika (Danny Gopnik) taas joutuu ongelmiin koulun ja kavereidensa kanssa sillä rockmusiikki sekä pilvenpolttelu kiinnostavat juutalaiskoulun hepreantunteja enemmän. Kaiken kruunaa vaimon (Sari Lennick) oikkuilu josta viimeisimpänä esimerkkinä hän yhtäkkiä haluaa ottaa eron 15 vuoden avioliiton jälkeen naidakseen perheen naapurin jonka kanssa hän ei edes ole hirveästi ollut tekemisissä. Tämä kaikkihan saisi särmemmänkin kaverin sekaisin mutta Larry on melkoinen vätys joka on erityisen hukassa kaiken keskellä joten hän lähtee etsimään apua uskontonsa kautta eri rabeilta joiden neuvot tosin saavat hänet entistä hämmentyneemmäksi.

Michael Stuhlbarg tekee elämänsä roolin kuvaten täydellisesti pihalla olevan keski-ikäisen tunnetilat ja saa merkityksettömäänkin dialogiin erittäin hienon latauksen päälle. Richard Kind on näyttelijäkaartista ehkä perinteisimmässä joskin etenkin alkupuolella melko näkymättömässä “epäonnistunut sukulainen”-roolissa mutta osin hänen näyttelijänlahjojensa ja osin loistavan käsikirjoituksen ansiosta ei pieni kliseisyys haittaa. Sari Lennick on miltei pelottava roolissaan äksynä ja aaltoilevana juutalaisäitinä eikä perheen tytärtä esittävä Jessica McManuskaan jää seinäruusuksi vaikkei hänelle paljoa dialogia olekaan suotu. Stuhlbargin ohella eniten ylistystä ansaitsee aivan mahtavan luonteva suoritus perheen poikaa esittävä Danny Gopnikilta mikä on onni sillä häntä nähdään elokuvassa melkoisen paljon. Koulupojan ongelmat eivät ole painopiste mutta hänen ja muiden hyvien lapsinäyttelijöiden ansiosta ne ovat tärkeä osa elokuvaa tuoden järjestystä kaaokseen. Vaikka aikuisten asiat ovat sekaisin jatkavat lasten ongelmat vuosisatoja jatkuneita tuttuja ratoja kun opettajat ei ymmärrä ja isot pojat kiusaa.

Elokuvassahan on kasassa kaikki keskinkertaisen epäonnikomedian ainekset mutta niin helpolle tielle eivät Coenin veljekset ole lähteneet vaan kyseessä on paljon elementtejään suurempi elokuva. Varsinainen sanoma on piilossa mustan huumorin ja osuvan draaman alla. Tulkitsemisvinkkejä elokuva tarjoaa enemmän kuin tarpeeksi tarinaan suoranaisesti liittymättömästä prologista lähtien joten tarkaamattomampikin katsoja varmasti ymmärtää elokuvan pointin pääpiirteittäin viimeistään loppukohtauksen myötä. Jos kyseessä ei olekaan omakohtainen elokuva kuten Coeneiden historiasta voisi päätellä ovat he kuitenkin kirjoittaneet käsikirjoitukseen erittäin paljon itseään. Elokuva punnitsee juutalaisuutta ja uskontoa yleensäkin melko tuoreesta näkökulmasta eikä valitse varsinaista puolta puolesta tai vastaan. Ateistitkin saavat elokuvasta muutakin irti kuin muutamat naurut tai itsessäänkin erittäin hyvin rakennetun tarinan. Jokainen kohtaus tuntuu erittäin harkitulta kuvakulmista ja näyttelijävalinnoista lähtien minkä lisäksi tunnelman kruunaa mielettömän kaunis soundtrack. Serious Man on yksi vuoden 2009 “must-see”-elokuvista elokuvaharrastajille mutta pienellä varauksella sillä kyseessä ei ole täyshelppo popcornleffa.

Arvosteltu: 14.02.2010

Lisää luettavaa