José Mojica Marins tuskin on kovinkaan monille tuttu nimi. Coffin Joe saattaa sanoa hieman enemmän, mutta sekään ei välttämättä ole kaikille tuttu. Coffin Joe on Marinsin luoma antisankari, joka toimii brasilialaisessa kylässä haudankaivajana. At Midnight I’ll Take Your Soul oli Joen ensimmäinen elokuva, joka aloitti pitkän elokuvasarjan, joista osa kuuluu Coffin Joe-trilogiaan.
Trilogian ensimmäisessä osassa Joe on töissä paikallisella hautausmaalla. Hänen pahuutensa suorastaan huokuu ulospäin. Mustiin pukeutunut mies on kasvattanut ylipitkät kynnet sekä käyttää erikoista lierihattua päähineenä. Heti elokuvan alussa hän huomaa, että olisi hienoa saada jälkikasvua. Täydellinen nainen vain puuttuu. Joe kuitenkin sattuu olemaan naimisissa, mutta vaimo ei voi saada lapsia. Näinpä hän kokee ainoaksi vaihtoehdoksi tappaa oman vaimonsa, jotta olisi taas vapailla markkinoilla. Samaan aikaan hän on jo iskenyt silmänsä kaverinsa uuteen tyttöystävään. Joe on valmis tekemään lähes mitä tahansa saadakseen tahtonsa läpi. Hän on hyvin pelätty ja samalla vihattu henkilö paikallisessa ravintolassa, jossa hän alati kylvää pahuuttaan.
José Mojica Marinsilla ei selkeästi ole ollut kovaa budjettia, mutta kaikesta huolimatta hän onnistuu luomaan elokuvan ympärille häiriintyneen ilmapiirin. Coffin Joe ei sulaudu massaan, vaikka itse tosin luule näin tekevänsä. Elokuvan muut hahmot todella pelkäävät häntä ja harva uskaltaa nousta tätä mielipuolta vastaan. Jos joku poloinen uhmaa Joen mahtia, saa hän tuta karmivan kohtalon. Joe muun muassa leikkaa rikkinäisellä pullolla korttipelurilta muutaman sormen irti. Joe on omasta mielestään kuitenkin hyvin antelias, kun hän on valmis maksamaan miespolon lääkärilaskun. Elokuva ei ole kovinkaan karmiva, vaan Joen riehuminen ja uhkailu saavat enemmänkin hymyn suupielille. Pieni pilke on siis silmäkulmassa.
At Midnight I’ll Take Your Soul ei olisi mitään ilman Marinsin loistavaa itseriittoista roolisuoritusta. Coffin Joen saapuessa paikalle koko kapakka hiljenee. Samalla Joe astelee viileästi ison egonsa kanssa sisällä. Hänen egonsa on yksi suurimpia mitä elokuvahistoria tuntee. Harvoin näkee näin itsestään riippuvaista sekä määrätietoista pahista. Oikeastaan Coffin Joeta ei voi kutsua pahikseksi, koska hän uskoo itsekin niin vankasti olevansa oikealla asialla. Tämä onkin ainoa asia, joka tekee elokuvasta pelottavan.
Mustavalkoisuus pukee elokuva oikein hyvin. Se luo osan sen vanhatavasta tunnelmasta. Parhaimmillaan elokuva näyttää vanhalta mykkäelokuvalta. Varsinkin kohtaukset, joissa Joe saa aikaiseksi rähinän muistuttavat vanhoja komedioita. Sitten tilanne muutetaan, kun Joen meno muuttuu hurmeiseksi. Gore ei ole mitään ensiluokkaista, mutta vanhahtavan kuvauksen lisukkeena se näyttää aika pahalta. Elokuva ei välttämättä ollut aikaansa edellä, sen kuvaus näytti olevan aikaansa jäljessä, joka on osasyy siihen miksi gore taas näytti olevan aikaansa edellä. Mykkäelokuvamaisesta toteutuksesta huolimatta elokuva sisältää paljon nasevaa dialogia. Joe heittää hyvää läppää. Välillä hänen herjansa muuttuvat monologeiksi. Ison egonsa kanssa kulkeva mies ei kuitenkaan tästä välitä, kunhan hän saa kertoa edes itselleen, mitä ajattelee, on kaikki hyvin.
Lopputuloksena At Midnight I’ll Take Your Soul on omaperäinen elokuva, joka esittelee meille yhden elokuvahistorian parhaista antisankareista. Elokuva ei ole kovin pitkä, mutta silti se tuntuu laahaavan liikaa yhden idean varassa. Ei tämä missään nimessä ole huono leffa, mutta jotenkin tästä jäi lopuksi hyvinkin väljä olo. Alussa elokuva pitää hyvin otteessaan, keskivälissä meno vähän tasaantuu, kun lopussa vauhti taas kiihtyy, niin että katsoja pidetään kiinnostuneena. Kysymys kuuluukin, mitä tarjottavaa elokuvan jatko-osalla This Night I Will Possess Your Corpsella on? Siitä aion ottaa tietysti selvää.
