Constantine on ulkokuoreltaan komea elokuva. Ison budjetin toimintafantasiarymistely tuo mieleen näyttävällä ulkokuorellaan Matrix-trilogian ja Blade-elokuvat. Leffa sisältää uskonnollisia aineksia, joiden avulla se yrittää pelotella maailmanlopulla, joten se tuo mieleen väistämättä Arska-rymistelyn End of Days. Tässä lajityypissä ainoastaan Millennium toinen tuotantokausi on onnistunut loistavasti, mutta eipä Constantinekaan mikään huono elokuva ole.
John Constantine näki lapsena näkyjä ja elämä oli silloin aika vaikeata, kun kaikki luulivat hulluksi. Lopulta hän teki itsemurhan ja joutui pariksi minuutiksi helvettiin, kunnes hänet elvytettiin takaisin eloon. Nyt hän tappaa demoneita välttääkseen helvetin, joka on varma paikka kaikille itsemurhan tehneille. Maan päällä oleskelevat puolidemonit ja puolienkelit ovat rikkomassa sääntöjä ja maailmanloppu on lähellä, joten Constantinen on pakko ryhtyä sotimaan. Apunaan hänellä on Rachel Weiszin tulkitsema poliisi Angela Dodson, joka haluaa siskonsa takaisin helvetistä.
Sarjakuvaan nimeltä Hellblazer perustuva Constantine on näyttävää rymistelyä, joka kyllä viihdyttää. Ohjaaja Francis Lawrence on taas niitä musiikkivideoheppuja, jotka yrittävät pärjätä elokuvien maailmassa. Sen vuoksi elokuva on tyylikäs, nopeatempoinen ja lopulta aika sieluton. Mielenkiintoinen tarina kuitenkin pitää otteessaan. Kristinuskoa vähän muokatessa saadaan usein kokoon hyviä fantasiatarinoita, mikä on huomattu usein. Constantine on ainakin mielenkiintoinen.
Tarina on hyvin kliseinen, siitä ei päästä mihinkään. Leffaa vaivaa myös se, että tämä on tehty selvästi jatko-osan toivossa. Jonkun trilogian tai suuremman saagan aloitusosana Constantine toimisi loistavasti. Jatkis on hyvinkin mahdollinen, mutta nyt leffaa vaivaa se, että se on täyttä esittelyä. Tarina on myös tungettu tiettyyn kaavaan, joten mitään uutta ei tässä leffassa nähdä.
Constantine on ihan toimiva tehostespektaakkeli, jonka fantasian nälkää potevat ahmivat välipalaksi. Elokuvalla olisi ollut mahdollisuudet paljon parempaan ja suurempaan, mutta nyt on haluttu astella perinteisiä askelia. Keanu Reevesin jäyhä olemus sopii Constantinelle kuin nenä päähän ja Peter Stormaren on varsin osuva valinta luihuksi Luciferiksi. Näistä näyttelijäsuorituksista vielä plussaa, kun muut lähinnä pökkelöivät ruudun edessä.
Nyt ollaan päästy leffan analysoimisessa loppuun asti ja pisteitä tipahtaa Constantinelle kaksi ja puoli.
