Coonskin oikeastaan antaa tarinan tarinassa. Etelän paikkeilla vanhassa kunnon jenkkilässä, pari afroamerikkalaista jätkää, Sampson ja kylän saarnaajamies päättävät vapauttaa kamunsa Randyn vankilasta. Kun Randy ja toinen sellikamu Pappy odottavat pelastajia, Pappy kertoo tarinan. Tässä kohtaa siirrytään live actionista animaatioon. Jäniksen (Philip Michael Thomas), Karhun (Barry White) ja Ketun (Charles Gordone) täytyy muuttaa kodistaan, koska se aiotaan muuttaa bordelliksi. He päättävät lähteä Harlemiin, ”missä jokaisen mustan miehen koti on” heidän omin sanoin. Siellä Jänis joutuu ongelmiin varastettuaan rahaa huijarilta ja heidän täytyy hankkiutua eroon mafiasta ja muusta päästäkseen järjestyneen rikollisuuden huipulle. Mutta onneksi, jäniksellä on viekas suunnitelma avukseen!
Coonskinista voisi sen rakenteensa puolesta sanoa, ettei se ole elokuva. Älkää ymmärtäkö väärin, se on elokuvan muodossa, mutta mielestäni se ei ainakaan tunnu siltä. Elokuva on noin puolitoistatuntia, mutta mielestäni se menee todella nopeasti. Kaikki absurdit asiat kuten väkivalta tai Harlemin korruptio, lentää katsojan silmien ohi ja jättää ihmettelemään sekä myös hieman kohottamaan mieltä.
Hieno asia Coonskinissä oli sen toteutus. Alun live actionin jälkeen, animaatio ja live action sekoittuu. Hahmot animoidaan, mutta niiden takana käytetään live action-taustoja, joka on mielestäni todella nokkela ja innovatiivinen tapa. En ole ainakaan nähnyt missään muualla. Coonskinin animaatio saattaa myös vaikuttaa vähän epätasaiselta ja karhealta, mutta se kyllä sopii rankkaan ja korruptoituneseen Harlemiin.
Coonskin on absurdi, karski, outo ja ennen kaikkea valistava animaatioelokuva Harlemin kaduilta. Ralph onnistui tämän kanssa.
