F.F. Coppola, mies joka toi meille muiden muassa Kummisetä-elokuvat, näyttää kyntensä sotaelokuvan keinoin. Muutama vuosi takaperin Redux-version toimesta yksi kaikkien aikojen hienoimmista sotaleffoista, Ilmestyskirja. Nyt on jälleen ajankohtainen. Tästä Redux-versiosta voi olla montaa mieltä, mutta kyllä se on pidempänäkin kertakaikkisen loistava elokuva. Minun vaikea näitä kahta versiota keskenään vertailla, sillä alkuperäinen on vieläkin valitettavasti näkemättä, mutta hyvä näinkin.
Coppolan Vietnam-helvetti ei yritäkään olla kaikkein realistisin sotakuvaus, mutta tuskan ja psykologisen kauhun se kuvaa mahdollisesti paremmin kuin kukaan muu tähän mennessä. Jopa Platoon kaikesta realistisuudestaan ja kriittisyydestään huolimatta jää taakse. Sitä miten sodassa voi tulla hulluksi Ilmestyskirja. Nyt kuvaa myös varsin tehokkaasti. Robert Duvall näyttää mallia hieman hullumman puoleisena everstiluutnantti Kilgorena.
“I love the smell of napalm in the morning.”Ilmestyskirja. Nyt alkaa Martin Sheenin legendaarisella monologilla ja jatkuu, kuten moni sotaleffa. Mutta sotilaiden normaalin elämän menetystä ja orjallista käskyjen noudattamista käsitellään sillä tavalla, että ei ole usein vastaavaa tullut nähtyä. Loppua kohden Ilmestyskirja. Nyt kääntyy raastavaksi kuvaukseksi miten yhden miehen täytyy suorittaa tehtävänsä kunnialla loppuun asti, vaikka se tarkoittaisi maanmiehen murhaamista.
Ilmestyskirja. Nyt etenee yhtä hitaasti ja varmasti ihmismielen pimeimpiin kolkkiin kuin vene likaisessa vietnamilaisessa joessa ja samalla kyseenalaista sodan järkevyyden. Loppukohtauksen ansiosta se syöpyy katsojan mieliin päiväkausiksi. Ilmestyskirja. Nyt on näkemyksekäs ja ajatuksia herättävä sotaleffa, vaikkei mitään Platoonin kaltaista kriittisyyttä tarjoakaan.
“Disneyland. Fuck, man, this is better than Disneyland.”Martin Sheenin esittämä kapteeni Willard lähetetään jo kotiuduttuaan takaisin Vietnamin viidakoihin tehtävänään murhata tyystin järkensä menettänyt kenraali Kurtz (loistava Marlon Brando). Kukaan ei tietenkään suostu myöntämään antaneensa moista käskyä. Kurtz ei ole enää ainoa, joka on menettänyt järkensä viidakon uumenissa, sillä eihän kukaan voi täysin terveenä tuollaisessa ilmapiirissä pysyä. Willard ja muutama muu lähtee etsimään Kurtzia veneellä, edessä on pitkä matka eikä kukaan täysin tiedä missä päin Kurtz majailee.
“There are two of you, don’t you see? One that kills… and one that loves.”Ilmestyskirja. Nyt on ennen kaikkea näyttelytyön ilojuhlaa. Marlon Brando loistaa kenraali Kurtzina ja Martin Sheen on niin ikään loistava ailahtelevaisen, mutta silti päättäväisen kapteeni Willardin roolissa. Yksi omista suosikeistani Dennis Hopper vetää vaikuttavan sivuroolin ei niin kovin terveenä valokuvaajana. Robert Duvall vetää myös loistoroolin everstiluutnantti Kilgorena.
Eri musiikkeja Coppola yhdistää elokuvassaan loistavasti. Wagner raikaa, kun vietnamilaisia ammutaan helikopterista, ja Rolling Stonesin mahtava (I Cant Get No) Satisfaction tuppaa radiosta ulos, mutta mikään ei vedä vertoja lopun tuomiopäivän musiikille ja siihen vielä lisättynä kuuluisat viimeiset sanat: “The horror… the horror…”
Ilmestyskirja. Nyt ei missään nimessä ole tavanomainen sotaleffa, vaan se vetoaa vahvaan draamapuoleen ja psykologiseen kauhuun, eikä ylenpalttiseen vihollisten lahtaamiseen. Ilmestyskirja. Nyt jää ansaitusti historian kirjoihin oli sitten kyseessä alkuperäinen versio tai Redux-versio. Pitkä kesto saattaa joillekin olla este, mutta elokuva vain paranee loppua kohden, joten älkää antako pituuden häiritä, vaan tehkää itsellenne palvelus – katsokaa tämä kuolematon mestariteos.
“I expected someone like you. What did you expect? Are you an assassin?”“I’m a soldier.”
“You’re neither. You’re an errand boy, sent by grocery clerks, to collect a bill.”
nimimerkki: The Wolf
