Siinä on jotakin ironista, kun Life- eli elämä-niminen sarja loppuu. Huvittavuutta lisää, ettei Life kestänyt kahta tuotantokautta edemmäs.
Kakkoskaudelle tultaessa Charlie Crewsin (Lewis) vankila-aika häipyy jonnekin hahmojen sivulauseisiin. Kalustamattomassa ökytalossaan asusteleva Crews on edelleen poliisilaitoksen outolintu, muka-zeniläisyyksiä letkautteleva hedelmänpurija, jonka elämän näkyvin linkki kakkuvuosiin on talousrikoksista aikoinaan tuomittu Ted Earley (Arkin). Earley asuu taloa yhdessä Crewsin kanssa, vetää nyt ekonomikursseja ja pitää huolta, ettei kukaan ulkopuolinen pääse näkemään valaistuneen Crewsin pimeitä komeroita. Mutta, Earley on inhimillisyydessään herkullisen kehno vartija.
Tämä season välttää ensimmäistä vaivanneen toiston. Enää ei yksittäisiä rikostarinoita katkaista sinisävyisellä kuvalla, jossa Crewsin työtovereita tai läheisiä haastateltaisiin dokumenttityyliin. Muutos on positiivinen, sillä nyt aikaa käytetään enemmän oleelliseen: rikosten selvittämiseen. Buddhamaisesti hymyävän Crewsin oikut käydään läpi keissien tutkinnan lomassa.
Muitakin muutoksia on tapahtunut; Crewsin ja hänen työparinsa Dani Reesen (Shahi) pomoksi saapuu jo heti kauden aloitusjaksossa liimatukkainen Kevin Tidwell (Logue). Tidwell on riemukas hahmo, etäistä sukua äijämäiselle Life on Marsin Gene Huntille. Ja totta kai Tidwell iskee silmänsä ongelmistaan huolimatta kuvankauniiseen Daniin. Kaksikon välille yritetään luoda jonkinlaista modernin screwball-komedian ja ryyppydraaman sekoitusta, jossa Crews valitettavasti jää sidekickin osaan. Se ei oikein toimi, kun kyseessä on kumminkin Crewsin elämää käsittelevä sarja.
Kovin irtonaiseksi jää taas juoni Tedin ihastumisesta erääseen punapäähän. Itsenäisinä tarinoina Danin, Tidwellin ja Tedin tapaukset ovat mukavan keskivertoa viihdettä, mutta välillä tuntuu, että Crews ja hänen ylimääräisin tuuletusaukoin varustettu huippuautonsa kaipaisivat rinnalleen jotakin mehevämpää. Kun Dani sitten kaiken lisäksi joutuu eroon paristaan ja Tidwellistä kesken kauden, tunnelma lässähtää selvästi. Tilalle marssitetaan kuin puskista yksipuolinen tehopakkaus nimeltä Jane Seever (Union). Käänne kirjoitettiin sarjaan Shahin raskauden takia, mutta vaikuttaa hätäisesti kyhätyltä.
Jaksosta toiseen jatkuvien tarinoiden sijasta etualalla ovat lopulta aina yhden episodin mittaiset rikosjutut. Pahantekijöitä riittää venäläisestä mafiasta satunnaisiin kaidalta polulta loikkaajiin. Keissit ovat laadultaan tasaisia, eli mikään ei nouse erityisesti yli muiden. Tuo laatu on kuitenkin hyvää, joten jutuissa riittää imua.
Life loppuu ehkä hieman yllättäen ja vieläpä niin avoimeen tilanteeseen, että sen monihaaraisesta risteyksestä olisi helppo jatkaa joskus tulevaisuudessakin. Jatkon odottelu on luultavasti silti turhaa. Jos Charlie Crewsin elämä joskus jatkuukin, sitä tapahtumaa tuskin nähdään ennen kuin joku saa päähänsä alkaa rebootata 2000-luvun alun tv-sarjoja. Harmi sinänsä, sillä tässä Lifessa oli vioistaan huolimatta monia mielekkäitä koukkuja.
