Irakin sotaan perustuvia elokuvia on tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana vaikka millä mitalla, ja ties kuinka monet näistäkin on kruunattu 2000-luvun “Ilmestyskirja. Nytiksi”. Näissä elokuvissa kerrotaan lähes sama tarina eri sotilaan näkökulmasta. Kyllä seasta löytyy loistaviakin elokuvia, mutta aiheesta voisi pitää breikin. Day Zero onkin mielenkiintoinen erikoisuus näitten Irak-aiheisten leffojen joukossa, vaikka ei itse Irakissa seikkaillakaan.
Kutsunnat ovat vuosien tauon jälkeen tullut takaisin, ja kaverukset Aaron (Eijah wood), George (Chris Klein) ja James (Jon Bernthal) saavat kutsun Irakiin sotimaan vapauden puolesta. James onkin ylpeä päästessään puolustamaan maataan, mutta Aaronilla ja Georgella on toisenlaisia aatoksia.
Elokuva esittää kaverusten suhtautumisen sotaan lähtöön. Puolitoista tuntiseen pätkään kolme eri näkökulmaa ei yllättäen tunnu liian täyteen ahdetulta ja saa pidettyä kerronnan tasaisena ja mielenkiintoisena. Ajoittain esiintyvä lievä huumori pitää elokuvaa yllä muuten vakavissa tunnelmissa ja hyvää läppää tässä heitetäänkin.
Vaikka päähahmojen päänsyövertä tutkitaankin, heidän levottomuutensa ja ahdinkonsa välittyy yllättävän vahvasti myös heidän tekemisillään. Kun kaverukset hiljaisesta alusta siirtyvät pikku hiljaa epätoivon partaalle, ei ole ennalta arvattavaa mitä seuraavaksi tapahtuu, eikä ystävyyskään pysy samanlaisena.
Sivuhahmot ovat oiva tekijä lisäämään draamaa. Varsinkin Georgen ja hänen vaimonsa yhteinen historia, sekä Jamesin uusi rakkaus jäävät vaivaamaan. Sivuhahmoihin lukeutuu myös pari täysin turhalta tuntuvaa tyyppiä, mm. Aaronin terapeutin tarkoitusta en täysin ymmärtänyt.
Vaikka Day Zero ei muuten tunnu perus Hollywood-draamalta, lievää vahinkoa sille aiheuttaa Elijah “se hobitti” Wood ja Chris “se American Pie tyyppi” Klein. Kummatkin ovat toki hyviä näyttelijöitä, mutta nämä tyypit tullaan aina muistamaan niistä muista leffoista.
Day Zero on yllättävän hyvä Irakin sotaa sivuava draama, joka saa katsojan helposti uppoutumaan elokuvan tunnelmaan eikä syötä tälle mitään propagandaa sodan puolesta tai sitä vastaan, vaan antaa katsojan itse päätellä näkemänsä perusteella.
