Dead Space: Downfall pohjustaa vuodentakaista Electronic Artsin samannimistä hittipeliä. EA:n avaruuskauhuilu sai sen verran hyvän vastaanoton, että se poiki lähestulkoon välittömästi niin sarjakuvaa kuin animaatioleffaakin. Sarjakuvaan en ole tutustunut, mutta jälkimmäinen olisi saanut jäädä tekemättä. Eikä oheiskampe lopu siihen, sillä Dead Spacen avaruusseikkailuista on alustavasti 2011 tulossa kokoillan elokuva. Toivottavasti se onnistuu shokeeraamaan ja aidosti pelottamaan, sillä tämän animaation synkkyyteen pyrkivä tunnelma sekä groteskit hirviöt olisivat CGI:nä toimineet huomattavasti paremmin.
Elokuva kertoo USG Ishimuran miehistön kauhunhetkistä kaukana ulkoavaruudessa. Avaruusaluksen turvallisuustasoa ylläpitävä poppoo koostuu kamalan kliseisestä sakista: kivenkovista jätkistä (löytyy muun muassa Ramirez, ylläripylläri) ja, totta kai, parista astetta ronskimmasta naikkosesta. Hommaa johtaa Alissa Vincent –nimeä kantava kauniimman sukupuolen edustaja. Kaivostöissä olevat miehet löytävät planeetalta jonkinlaisen uskonnollinen reliikin, jonka uskotaan todistavan Jumalan olemassaoloa. Homma menee puihin kun vieras muukalaisrotu pääsee tunkeutumaan alukseen. Oliot pitävät huolen siitä, että ennemmin helvetti jäätyy kuin yksikään USG Ishimuran miehistöstä selviäisi hengissä.
Lähtökohta kuulostaa yllättävänkin hyvältä, varsinkin jos on videopeliin yhtään tutustunut. Ikävä kyllä, elokuvasta löytyy niin paljon moitittavaa, ettei siitä juurikaan voi pitää. Filkan koko animointi on kertakaikkisen kamalaa ja tuo mieleen muutaman vuoden takaisen Star Wars –piirrossarjan MTV3:sen iltapäivässä, muista animaatiosarjojen pohjamudista puhumattakaan. Osaan vain veikata paljonko animaatiopuolen pojille ja tytöille on hommasta maksettu, ja mahdottomia se ei voi olla. Toinen mikä syö tunnelmaa kuin korppi ruumista on korkeintaan keskinkertainen ääninäyttely. Aluksi se vaikuttaa siedettävän hyvältä, mutta kun alkaa sattua ja tapahtua, tuskanhuudot ja örkkien örvellykset menevät täydellisesti yli. Eikä asiaa auta jatkuvasti suusta lentelevät kliseiset repliikit tyyliin ”Oh why, baby, why?” sekä surkean mukahauska ja –kova, esimerkiksi Doom–elokuvasta tuttu mariinien sisäpiiriläppä. Enkä tiedä kuinka hankalaa animaatioleffaa voi olla ohjata, mutta tässä se on onnistuttu absoluuttisesti ryssimään. Kaiken kurasonnan kruunaavat vielä turhanpäiväiset ja kamalat sisään- ja ulos-zoomaukset jostain kohteesta. Ilman niitä olisi ehdottomasti pärjätty vähänkään paremmin ja tuotantotiimin olisi pitänyt se itsekin tajuta. Mainittakoon vielä, että elokuvan kohtuullisen miellyttävä, mutta yllätyksetön loppu onkin koko roskan parasta antia, sillä siinä tietää kidutuksen kohta olevan loppu.
Vaikka animointi on kamalaa kakkaa, ovat avaruuden muukalaishirviöt kuitenkin alkuperäisteokselleen uskollisia. Ne ovat pelottavia sekä hurjannäköisiä, mutta kuten jo mainitsin, voisivat toimia CGI:nä huomattavasti paremmin. ”Oikeana” elokuvana tämä olisi voinut luoda kauhua, mutta tällaisenaan onnistuu vain hädintuskin viihdyttämään. Onneksi veriefektejä on kuitenkin käytetty runsaasti, se pelastaa jonkin verran. Tosin, kyseiset efektit eivät ole mitään herkullista katseltavaa, joten se aika pitkälle siitäkin ilosta. Joka tapauksessa tätä 74 minuutin animaatiopökälettä on siunattu K-18-leimalla. Lyhyt kesto ja ikärajoitus ovatkin yhdet aniharvoista plussapuolista, jos sellaisia tästä nyt pitänee etsiä. Voi kuitenkin olla, että korkea ikärajoitus vetää puoleensa innokkaita gorea ja kauhua hakevia alaikäisiä, mutta pitänee vain toivoa, että vanhemmat ja muut sivuuttavat tämän tekeleen.
Alien -sarjan ja muiden, kuten Event Horizonin, avaruuteen sijoittuvien kauhuelokuvien ystävänä en voi kuin hävetä silmät päästä. Pätkässä on käytetty kaikki avaruuskauhun kliseet, mutta siltikään juuri missään ei olla onnistuttu. Ja on muuten hassua, kuinka Alien –elokuvien jälkeen lähestulkoon jokaisessa avaruuteen sijoittuvassa toimintakauhussa on pääosassa nainen. Loppuun voin todeta, että Dead Space: Downfall on häpeäksi koko nimikkeelle, eikä sitä olisi koskaan pitänyt julkaista, saatikaan tehdä. Taidampa käydä hautaamassa tämän fiaskon jollekin ulkoavaruuden planeetoista, jotta kaukana tulevaisuudessa tutkimusretkeilijät voisivat löytää tämän ja pitää tätä todisteena saatanan ja helvetin olemassaolosta.
