On olemassa lukuisia elokuvia, jotka pyrkivät tavalla tai toisella shokeeraamaan. Turhankin moni näistä elokuvista on tasoltaan ja ennen kaikkea toteutukseltaan usein kamalaa scheissea – “hyvänä” esimerkkinä vaikkapa serbialainen Sprski Film. Kuten niin moni hengenheimolaisensakin, Deadgirl kuulostaa paperilla järkyttävältä, mutta onkin todellisuudessa sitten jotakin aivan muuta.
J.T (Noah Segan) ja Rickie (Shiloh Fernandez) löytävät hylätyn mielisairaalan uumenista pöytään sidotun alastoman (epä)kuolleen tytön. Syystä tai toisesta (älkää kysykö miksi) J.T päättää tehdä zombineidosta itselleen seksiorjan ja kun tieto leviää koulun muiden kaksilahkeisten tietoon, on soppa valmis ja mielisairaalaan jopa suoranaista tunkua.
Tunnelmaa rakennetaan alkupuolella mielisairaalan synkkien käytävien ahdistavan kuvaamisen ansiosta mallikkaasti, ja meno pysyykin mielenkiintoisena ensimmäisen parikymmenminuuttisen aikana – siis mikäli kykenee olemaan välittämättä umpisurkeiden jenkkiteinien näyttelytaidoista. Elokuva menettää kuitenkin otteensa siitä hetkestä alkaen, kun itse tyttö löydetään. Sillä, miten tyttö on mielisairaalaan jätetty, ei ole mielestäni merkitystä, mutta käsikirjoitukselta olisi kuitenkin odottanut edes jonkinlaista selitystä siihen, minkä takia kaverilla on pakonomainen tarve naida elävää ruumista, joka kaiken lisäksi yrittää purra “asiakkaitaan”.
Epäkuollut itsessään on maskeerattu ällöttävän näköiseksi, joten pisteitä siitä. Verimässäily sen sijaan on negatiivisella tavalla amatöörimäisen näköistä, eikä elokuva kykene vääntämään katsojan vatsaa – ei, vaikka vihjauksia luodinreikiinkin nussimisesta on ilmassa. Tunnelma karkaa puolivälin aikoihin mustan komedian puolelle, mistä ehdottomasti lisäpisteitä, sillä poikkeuksellisen onnistuneiden musiikkivalintojen ansiosta osa kohtauksista on oikeasti jollakin sairaan kieroutuneella tavalla hauskoja. Valitettavasti elokuvan lopetus pyrkii tuomaan peliin jonkinlaista draamaa ja epämukavuudentunnetta, siinä kuitenkaan onnistumatta.
Deadgirl ei ole mikään heikoin genrensä edustaja, mutta se on siltikin huono. Koska katsojakunta ulottuu iljettävän ideansa ja shokeerauspyrkimyksiensä vuoksi hyvin pieneen joukkoon (ne kaikki sairaat ja uteliaat paskiaiset allekirjoittanut mukaanlukien), pitäisi kokonaisuudesta saada edes jonkinlaisia vatsanväänteitä aikaiseksi. Jos leffa olisi pysytellyt koko kestonsa aikana kieroutuneen tummanpuhuvana komediana, olisivat sen pisteet huomattavasti korkeammalla. Valitettavasti elokuva jää kuitenkin etenkin toteutuksensa puolesta niin tasottomaksi, ettei sitä voi suositella oikeastaan kuin niille, jotka haluavat nähdä kaiken. En todellakaan katso toiste, varsinaista ajanhukkaa.
