Vuonna 2003 ilmestynyt Barbarian on jo 1980-luvun lopulla nuukahtaneen barbaarigenren viimeisiä puhdasverisiä edustajia. Elokuva alkaa sangen lupaavasti: paljasta pintaa esitellään estoitta, taisteluissa on kunnon koreografiat ja eksoottista puvustusta ja maskeerausta piisaa. Lisäksi päähenkilö Kanea esittävä Michael O’Hearn on oikein kunnon jässikkä, jolla ilmeisesti on jopa jonkinasteista taistelulajien osaamista.
Lupaavasti alkanut elokuva menettää nopeasti teränsä, kun se paljastuu uusioversioksi ensimmäisestä [movie]Deathstalker[/movie]ista. Vastaavan tuottajan pallilla häärii Roger Corman, jolla ei tunnetusti ole mitään häpyä rahastamisen suhteen. Merkittävä osa Barbarianin kestosta koostuukin alkuperäisen elokuvan sellaisenaan kierrätetystä materiaalista. Esimerkiksi orgiakohtaus mutapaineineen ja sianpäisine kirvesmiehineen on nähty osittain tai kokonaan kaikissa sarjan elokuvissa. Juonen toistoa sopii ihmetellä myös, koska [movie]Deathstalker IV[/movie] lämmitteli sekin ykkösosan turnajaisteemaa. Mutta mikäs pahan tappaisi, ja ehkäpä elokuvataiteen ystävät saavat jonakin päivänä nauttia vielä kuudennestakin Deathstalkerista.
Puhki kaluttuun konseptiin Barbarian ei tuo muuta uutta kuin rumaa CGI:tä sekä pahiksen haaremiin sijoittuvan feministisen sivujuonen, joka loppujen lopuksi ei edes johda mihinkään. Kun näyttelijäkaartikin koostuu Michael O’Hearnia (sankari) ja Martin Kovea (pahis) lukuunottamatta maakuntasarjan venäläisistä, niin aikamoista paskaahan tämä on. Dubbaajien leveät jenkkiaksentit ovat tosin hupaisaa kuultavaa ja täysin ristiriidassa muinaismiljöön kanssa.
