Ernesto ‘Che’ Guevara (Benicio Del Toro) luopui ministeritason virasta Kuubassa ja siirtyi eteenpäin. Hän mellasti pitkin maailmaa ja koetti Boliviassa tehdä saman mikä oli onnistunut Kuubassa, mutta olosuhteet olivat erilaiset – vastapuoli osoittautuu päättäväiseksi, omien joukkojen moraali huomattavan alhaiseksi ja lisäksi Guevaran terveys rapistuu kovaa vauhtia. Se mikä pysyy muuttumattomana on ‘Chen’ karisma ja tahdonvoima.
Steven Soderberghin pitkä ja antielämänkertamainen elämänkertaelokuva kuvaa myyttistä päähenkilöään suorastaan dokumentaarisella otteella. Toisessa osassa ‘Che’ on oman kekseliäisyytensä varassa ja koska hän on ihminen ei hän ole virheille immuuni. Tarinan rytmi on etäinen ja epädramaattinen, mutta kuvakerronta on suorastaan nautinnollisen kaunista. Bolivian ankea vuoristo muodostaa jyrkän vastakohdan vehreälle Kuuballe ja muutenkin meno pysyy epädramaattisen tylynä. Peter Buchmanin sovitus ottaa apua luonnollisest ‘Chen’ itsensä päiväkirjoista, joten tietty henkilökohtaisuus on taattua.
Benicio Del Toro on elokuvan kantava voima. Hän on käytännössä jokaisessa kohtauksessa ja hän huokuu karismaa. Jopa sairautensa nujertamana, takkupartaisena, vangittuna ja nälän riuduttamana hänen karismansa ja kyky vaikuttaa ihmisiin on kiistaton. Yhtä kiistaton kuin hänen itsepäinen rohkeutensa.
Dramaattisena elokuvana ‘Chen’ toinen osa on melkoisen lattea, mutta silkkana myytin syntykertomuksena se paljastaa myytin takana olevan miehen virheellisyyden. Kaiken lisäksi Del Toro on erinomaisen loistava nimiroolissa.
