Francis Ford Coppola aloitti ”b-luokan elokuvien mestariksi” kutsutun Roger Cormanin apulaisohjaajana ja sai lopulta tilaisuuden omaan elokuvaan. Dementia 13 kuvattiin, kuten muutkin Cormanin tuottamat elokuvat, erittäin halvalla ja nopeasti. Tänä päivänä alkukantainen kauhujännäri on lähes unohdettu ja ehkä syystäkin…
Louse Haloran on avomiehensä kanssa veneilyllä, kun tämä saa äkillisen sydänkohtauksen ja menehtyy. Miehen rikkaan äidin perintörahoja ei tule jos tiedetään miehen kuolleen ja siksi nainen tuppaa miehen veteen. Hän lähettää miehensä nimillä perheen suvulle sähkeen jossa kertoo menneensä työmatkalle New Yorkiin ja lähettää tämän takia vaimonsa sukunsa luokse Irlantiin. Irlannissa vietetään juuri suvun surujuhlaa, sillä perheen nuori tyttö kuoli hukkumalla seitsemän vuotta sitten. Mystinen tapaus alkaa kiehtoa rahan-ahnetta naista. Yhtäkkiä paikassa alkaa myös liikkua vaarallinen kirvesmurhaaja…
Dementia 13 alkaa odotuksiin nähden lupaavasti. Elokuvan alku muistuttaa karkeaa versiota vanhan ajan film-noir elokuvista. Coppola käyttää onnistuneesti tummia varjoja ja hienoja autenttisia kuvauspaikkoja Irlannissa. Noin puolen tunnin jälkeen kirvesmurhaajan alkaessa tehdä töitään tunnelma ja kerronta alkavat auttamattomasti horjua. Elokuvan juoni paljastuu luvattoman kömpelöksi ja sekavaksi. Ehkä tätä rainaa voisi pitää jonkinlaisena kokeellisena jännärinä, mutta luulen että tämä tunne johtuu lähinnä tolkuttomasta käsikirjoituksesta. Mukana on elokuvan ikään nähden muutama yllättävän tympeä väkivaltakohtaus, jotka nekin tuntuvat auttamattoman kömpelöiltä ja löysiltä. Myös dialogi on turhan töksähtelevää, eivätkä näyttelijäsuorituksetkaan päätä huimaa. Coppolan elokuvien tapaan tarina sisältää suhteellisen paljon elementtejä, mutta tällä kertaa kokonaisuus jää hajanaiseksi. Kohtalainen alku ja jotkut tyylikkäät kohtaukset eivät pelastaa muuten pelkältä harjoitukselta tuntuvaa löysää jännäriä. Elokuvaa voi silti pitää kornina kuvauksena traumaattisten kokemusten äärimmäisistä vaikutuksista.
Dementia 13 on eittämättä huono elokuva, mutta sen kuriositeetti-arvoa ei voi kiistää. Coppolan taidot tarinankertojana pysyvät tässä kyhäelmässä vielä melko piilossa, mutta jostakin täytyy aina aloittaa.
