Dexterin (Michael C. Hall) maailma on mullistunut. Dexterillä on nyt oma poika, perhe ja asunto lähiössä. Asiat tuntuvat olevan mitä parhaimmalla mallilla. Kyvyttömänä tottumaan normaalielämään, Dexter kuitenkin tuntee olonsa ahdistuneeksi lähiönaapurustossa ja joutuukin purkamaan ahdistustaan nirhaamalla pahiksia. Uuden perhe-elämän paineet kuitenkin häiritsevät Dexterin kaksoiselämää mikä vaikeuttaa Dexterin elämää entisestään.
Samaan aikaan Miamia piinaa taas kerran uusi sarjamurhaaja. Eläkkeellä oleva Frank Lundy (Keith Carradine) saapuu Miamiin etsimään “Kolmoismurhaajaksi” (John Lithgow) kutsumaansa sarjamurhaajaa. Myös Dexterin mielenkiinto keskittyy “Kolmoismurhaajaan”. Samalla myös Dexterin perhe-elämä monimutkaistuu entisestään.
Olen ollut Dexter-addikti jo ensimmäisestä kaudesta asti. Kakkoskauden jälkeen oli vähän taukoa mutta vain pari kuukautta sitten kiinnostuin katsomaan kolmoskauden ja neloskauden. Jäin siis koukkuun taas. Neloskausi erityisesti oli Dexterin synkin ja herkullisin kausi tähän mennessä. Ykkös- ja kakkoskauden jälkeen Dexterin yleinen ilme on synkistynyt huomattavasti, juonesta on tullut monimutkaisempi ja erittäin paljon synkempi.
Neloskausi tuo mukanaan uuden hahmon sarjaan, “Kolmoismurhaajan” (engl. Trinity Killer) aka Arthur Mitchellin. Hänen roolissaan näemme loistavan John Lithgown. En ole itse nähnyt Lithgowta kuin Kolmas kivi auringosta -sarjassa mutta hänen roolityönsä Dexterissä on uskomattoman jäätävä. Lithgow vetää roolinsa kaksoiselämää elävänä psykopaattina erinomaisesti.
Dexteriä näyttelevä Michael C. Hall on taas kerran loistava ja osaa tuoda esille Dexterin uusia luonteenpiirteitä perheenlisäyksen johdosta. Dexterin ote sarjamurhaajana lipsuu mutta sisimmistään Dexter löytää perheenisän vaistonsa ja niinpä myös tärkeysjärjestys hänen elämässään muuttuu. En osaa kuvitella yhtäkään parempaa näyttelijää Dexterin rooliin.
Onneksi myös Debraa näyttelevä Jennifer Carpenter pääsee viime kauden lisäksi myös tällä kaudella enemmän valokeilaan ja Carpenter pääsee tuomaan loistavat taitonsa näytille. Tulisena hahmona Debra on sympaattinen sähläri joka kuitenkin todistaa aina olevansa loistava poliisi rumasta kielenkäytöstään riippumatta. Debra saa myös omaa tarinaansa tällä kaudella kun Frank Lundy saapuu sekoittamaan naisen pään samalla metsästäessään sarjamurhaajaa.
Jokainen jakso heti ensimmäisestä lähtien on pakattu täyteen jännitystä. Joka jakson loppuun on jätetty jokin koukku joka saa katsojan katsomaan seuraavan jakson suorastaan pakonomaisesti. Katsoja saa elää jatkuvassa jännityksessä ja pelossa siitä että jääkö sympaattinen sarjamurhaajamme Dexter kiinni itse teossa tai löytääkö joku tärkeitä todisteita häntä vastaan. Kun aloitin katsomaan ensimmäistä jaksoa, unohduin tietokoneen ääreen katsomaan koko kauden loppuun. Joka jakso herätti minussa jonkinlaisen reaktion, joko ahdistusta tai pelkoa. Ja kauden loppuratkaisu oli ehkä järkyttävin mitä olen nähnyt. Ikinä en ole niin raskaasti järkyttynyt kauden päätösjaksosta. Se antoi koko sarjalle aivan uuden suunnan joka osataan toivottavasti käyttää hyväksi tulevilla kausilla.
Kaikinpuolin Dexterin nerokas neloskausi on tähän mennessä paras kausi. Suosittelen erittäin lämpimästi. Dexter on raikas tuulahdus tavanomaisten sarjojen joukossa höystettynä erinomaisilla hahmoilla ja loistavilla näyttelijöillä.
“The backyard barbecue, it’s a holdover from the last Ice Age when food was scarce and men had to work together to take down a large beast. Those who worked well with others survived and their genes have been passed down through the centuries until they landed here, in this… my community.”