Maanläheisyyden puute on vaiva, joka saa monen romanttisen elokuvan linkuttamaan eteenpäin kuin tassunsa teloneen puudelin. Pahimmassa tapauksessa leffassa ollaan Tosi Romanttisia jopa siinä mitassa, että katsoja tuntee tukaluutta liiasta sokerista. John Cassavetesin kynäilemä ja tirehtööräämä Minnie & Moskowitz ei ole rampa villakoira tahi kermaleivoslajitelma, vaan pikkelssipurkki ja isommilleen pörhistelevä mäyräkoira. Elokuvan kuvaamien tilanteiden koomisuus tekee siitä nautittavan.
Minnien (Gena Rowlands) ja Moskowitzin (Seymour Cassel) tarina ei kovin erikoinen ole; nainen on miestä vailla ja mies naista. Yksi on mustien lasien taakse mielellään kätkeytyvä nti nirso ja toinen turpiinsa vähän väliä saava hölöttäjä. Sattumalta kohdattu kumppani osoittautuu pienen ajan sisässä mukavammaksi henkilöksi kuin monet aiemmista naamoista. Suhteen hyväksyminen ei käy ihan helposti heiltä itseltään, mutta viime kädessä ongelmia tulee äitien kanssa. Mamien kanssa käytävä keskustelu onkin yksi Cassavetesin leffan hauskimmista kohtauksista. Ohjaajan oman äidin, Katherinen, näyttelemä Sheba Moskowitz paasaa roolipojastaan kertakaikkisen ratkiriemukkaasti. Äiti Cassavetes on pokkana siinä määrin kiperän inhottavaa muoria, ettei paremmasta – tai pahemmasta – väliä.
Ne lukuisat arkiset tilanteet, joihin Minnie & Moskowitz katsojansa tuo, ovat meheviä ja rönsyilevän dialoginsa takia hyvinkin eläviä. Elokuva kohoaa keskivertoa paremmaksi juuri niiden ja luontevien näyttelijöidensä takia. Sekä Gena Rowlands että Seymour Cassel ovat pääosissa niin tiukasti esittämiensä hahmojen sisällä, että heitä katselee ihan mielikseen. Kun heidän rinnallaan lisäksi kulkee joukko persoonallisen oloisia sivuosanäyttelijöitä, tästä rainasta on vaikea olla pitämättä. Ei ehkä elämää suurempia elokuvaelämyksiä, mutta hyvä elokuva pätkästä elämää.
