Ohjaaja Robert Zemeckis on aina ollut halukas kokeilemaan uusia ideoita-uusiin tarinoihin. Zemeckis on nyt jatkanut samalla linjalla kuin edellisen vuoden animaatio Napapiirin Pikajuna, tekemällä vanhan Tanskalaisen sadun Beowulfin rotoskooppianimaatiotekniikkaalla, jota kokeiltiin myös loistavassa huume-trilleri Hämärän Vartijassa. Beowulf on filmattu ennenkin ainakin vuonna 1999 ja silloin sitä tähditti Christopher Lambert. Tällä kertaa ollaan huomattavasti paremmilla vesillä.
Vuonna 507 Tanskan ylängöllä kuningas Hrothgar (Hopkins) ryypää ja rällästää siihen tahtiin, että joku suuttuu ja pahasti. Pimeyden syöväreistä saapuu epämuodostunut sekasikio Grendel (Glover) pistämään äijiä ja paikkoja palasiksi, mutta kingiin hän ei koske. Hrothgar lupaa palkkion Grendelin tappajalle ja viesti kirii aina merelle asti, jolla soturi Beowulf (Winstone) on. Hrothgarin lähimmäinen, Unferth (Malkovich), ei katso hyvällä moista soturi-joukkoa. Kun Grendel ja Beowulf lopulta kohtaavat ei Beowulf tajua, että se on vasta alkua.
Robert Zemeckis on taitavasti sekoittanut oikeat ihmiset CGI:n sekaan ja visuaalinen jälki on silmiä hivelevän kaunista. Itse en ole teatteriversiota nähnyt, mutta tämä suomessa julkaistu director’s cut -versio on yllättävänkin rankka ja tyly, sillä Grendel pistää muutaman äijän todellakin halki ja poikki. Silent Hillin ja Pulp Fictionin kirjoittaja Roger Avary on tehnyt vanhasta tarinasta toimivan seikkailun, fantasian, toiminnan ja kauhun sekoitelman. Beowulfissa on yhtäläisyyksiä moniin seikkailuelokuviin, joista lähimpänä viime vuoden äijätoimintaelokuva 300.
Yleensä sivurooleissa esiintyvä Ray Winstone on hyvä valinta Beowulfiksi, soturiksi, joka ei katso kuka vastaan tulee ja omaa sopivan röyhkeän asenteen. Chrispin Clover on melkein loistava Grendelinä, josta tehostemiehet ovat luoneet varsin vastenmielisen örmyksen. Anthony Hopkins viinaan menevänä kuninkaana ja John Malkovich hänen lähimpänä ystävänään tekevät sen mitä heiltä voikin odottaa. Angelina Jolie ei myöskään ole hassumpi Grendelin mutsina.
Kokonaisuutena Beowulf on komean näköinen, väkivaltainen ja verinen animaatioversio vanhasta tanskalaisesta sadusta. Viimeinen ydin jää elokuvasta silti jotenkin puuttumaan ja tämä verottaa pisteet 3-staraan. Robert Zemeckiksen listalle Beowulf on kuitenkin hyvä lisäys.
