Detroit Rock City on yksi legendaarisen rockbändin, Kissin, suurimmista hiteistä. Onkin siis osuvaa, että yhtyeeseen liittyvä elokuva on nimetty Detroit Rock Cityksi. Kiss nousi 70-luvun aikana huikeaan suosioon melko nopeasti, sillä yhtye perustettiin vuonna 1973, jonka jälkeen se oli jo 70-luvun lopulla saavuttanut huippusuosion.
Detroit Rock City sijoittuu vuoteen 1978, jolloin Kissistä oli tullut jo ilmiö. Neljä Clevelandissa asuvaa nuorta haluavat päästä Kissin Detroitin konserttiin. Nuorisonelikko edustaa uutta aaltoa amerikkalaisessa nuorisokulttuurissa; kapinallinen rock on tullut jäädäkseen ja disko ansaitsee kuolla pois! Sama kapinallinen henki on edelleen voimassa, kun nuoret miehet löytävät yläasteiässä rock-musiikin ja alkavat käyttämään bändipaitoja ja perustavat jopa omia bändejään. Tämä on kyseessä myös Detroit Rock Cityn nuorisonelikon tapauksessa. Hawk (Edward Furlong), Lex (Giuseppe Andrews), Trip (James DeBello), and Jam (Sam Huntington) soittavat Kiss-coverbändissä ja haaveilevat rocktähden urasta. Poikien elämän kohokohta lähestyy, kun Kissin keikka Detroitissa on seuraavana päivänä. Liput on hankittu, kyyti valmiina ja kaikki suunniteltu etukäteen hyvin. Mikään ei siis voi mennä vikaan.
Mukaan kuvioihin astuu kuitenkin “Jamin”, oikealta nimeltään Jeremiahin uskonnollinen äiti, Mrs. Bruce (Lin Shaye), joka passittaa poikansa sisäoppilaitokseen oppimaan oikeita asioita ja pääsemään irti saatanan otteesta. Jäljelle jäänyt poikakolmikko kuitenkin päättää pelastaa Jamin pinteestä, sillä kukaan ei ole missaamassa Kissin esiintymistä. Tästä alkaa poikien seikkailu kohti maagista iltaa.
Detroit Rock City ei menestynyt kovinkaan hyvin leffateattereissa ja elokuvan myynti ylitti täpärästi budjetin. Detroit Rock City ei siis missään nimessä ollut kaupallinen menestys, mutta elokuvan suosio ei aina riipu kaupallisesta menestyksestä, kuten elokuva osoittaa. Vuosien kuluessa Detroit Rock Citystä on muodostunut kulttielokuva rock-musiikin ystävien ja tietenkin Kiss-fanien piirissä. Kaupallisesti flopannut Detroit Rock City saavutti kuitenkin jotain, mitä monet samankaltaisella huumorilla tuotetut teinielokuvat eivät ikinä saavuta – fanien arvostuksen.
Detroit Rock City on hyvä elokuva. Huumori nojaa välillä melko tavanomaisiin keinoihin, mutta se ei menoa haittaa käytännössä ollenkaan. Poikien kohellusta ja seikkailua on mukava katsoa ja elokuva viihdyttää varsin hyvin. Elokuva ei pyri missään vaiheessa olemaan vakavasti otettava, vaan meno on melko älyvapaata koko keston ajan ja menoon liittyy oleellisesti pilven polttaminen. Välillä juostaan karkuun koulun omaperäistä vartijaa ja sitten ollaankin matkalla kohti Detroitia komealla Volvolla. Samalla keskustellaan siitä, kuinka Kiss lämmitteli Blue Öyster Cultia ja vuosi siitä eteenpäin roolit olivat toisinpäin. Samanlaista uraa kaavaillaan porukalla myös omalle bändille.
Detroit Rock Cityn näyttelijäsuoritukset ovat ihan hyviä. Eivät ne missään tapauksessa mitenkään erikoisen hyviä ole, mutta harvemmin teinikomedioissa ne yleensäkään ovat. Giuseppe Andrews, joka on keskittynyt urallaan enemmän avant-garde-elokuvien tekemiseen, on hyvä porukan hieman rauhallisempana ja taustalle jäävänä jäsenenä. James DeBello (American Pie, 100 Girls, Dorm Daze) virnuilee ja höröttää pöllyssä olevana pitkätukkana, jolle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Trip on porukan äänekkäin ja samalla myös se porukan hölmö. Edward Furlong (Terminator 2, American History X) on näyttelijäkaartin tunnetuin tähti. John Connoria Terminator 2:ssa näytellyt Furlong näyttelee Detroit Rock Cityssä bändin laulajaa Hawkia. Hän tekee varman suorituksen ylimielisenä, lavakammosta kärsivänä porukan johtajana. Sam Huntington näyttelee porukan rumpalia, Jamia, joka kärsii äitinsä uskonnollisuudesta ja omasta ujoudestaan. Hieman hiljainen ja ujo Jam on selkeästi se porukan kiltein jäsen, joka tasapainottaa hieman porukan sekoilua. Jamin äitinä nähdään pitkän uran tehnyt Lin Shaey, joka ei petä taaskaan, sillä ääriuskonnollinen Mrs. Bruce on varmasti jokaisen teinipojan painajainen.
Detroit Rock City on lopulta hyvä elokuva. Siinä on toimivaa huumoria, vaikkakaan mitään komediallista sinfoniaa ei nähdäkään. Jutut ovat välillä melko ala-arvoisia, mutta ne jaksavat silti naurattaa. Elokuva peilaa hyvin jokaisen teinin elämää, vaikkakin nyt asiaa käsitellään rock-musiikin kannalta. Mukana on niin ensirakkautta kuin riitoja vanhempienkin kanssa. Detroit Rock Cityn parasta antia on kuitenkin sen huikea soundtrack. Elokuvan aikana kuullaan tietenkin paljon Kissiä, mutta myös monia muita rock-legendoja. Mukana ovat AC/DC, Ted Nugent, U.F.O, Thin Lizzy, Black Sabbath, David Bowie, Van Halen ja monia muita. Väkisinkin rock-fani on mukana meiningissä!
Detroit Rock City on ehdottomasti katsottava, jos on rockin ystävä. Mutta se on myös viihdyttävä komediaelokuva kaikin puolin, joten soundtrackin takia elokuvaa ei kannata jättää katsomatta, vaikka ei rockista tykkäisikään. Elokuva kestää useamman katselukerran ja viihdyttää jokaisella kerralla aivan yhtä paljon. Älyvapaa rock-komedia tarjoaa naurut ja hyvää musiikkia ja täyttää tehtävänsä todella hyvin.
“You Wanted the Best, You Got the Best”