Mikki Hiiri ja hänen ”huvipurtensa” kohosivat tähteyteen mustavalkoisessa Steamboat Willie -lyhärissä jo vuonna 1928. Tämä oli äänielokuvan alkuaikaa. Lyhyen piirretyn ja alkeellisten musikaalien yleisesti saaman suosion myötä Walt Disney keksi uuden idean: musiikkipainotteiset piirroslyhytelokuvat. Walt Disney Treasures -sarjassa julkaistu Silly Symphonies sisältää yli 30 tähän kategoriaan kuuluvaa piirrettyä ja pari niiden taustoja valottavaa dokumenttia.
Kuten Disney-tuotteissa yleensä, ei Silly Symphonies -pätkissäkään ole liiemmin mainintoja niiden tekijöistä. Kaikki tekeleet seisovat tuottajan nimen takana. Mikäpä siinä, Walt kuitenkin viimekädessä määräsi siitä, millaisena tuote hänen pajaltaan lähti levitykseen. Jos halutaan katsella kokoelman osia vähän tarkemmin, niissä huomaa joitakin eroja. Oscar-palkittu Vanha mylly (The Old Mill, 1937) on Wilfred Jacksonin ohjaama, samaten kuin Elemeri Elefantti (Elmer Elephant, 1936). Vaikka elefanttiraina on taiteellisesti vähemmän kunnianhimoinen kuin myllypätkä, niiden kummankin tunnelmissa ja kerrontatavoissa on aistittavissa paljon samaa. Niin ikään Wilfred Jacksonin ohjaaman Ruman akanpoikasen (The Ugly Duckling, 1931) ja Jack Cuttingin samasta aiheesta tekemän uusintaversion (Ugly Duckling, 1939) välillä eroja on enemmän. 1931 tehty variaatio ei esim. ole ainoastaan mustavalkoinen vaan myös humoristisempi kuin 1939 tehty pätkä.
Ruman ankanpoikasen lisäksi paketissa on monia muita piirrettyjä, joiden tarinat on napsittu tutuista lastensaduista (varman päälle pelaamista?). On viisasta kanasta, kilpikonnaa ja jänistä, Nooan arkkia jne. Kolme pientä porsasta (Three Little Pigs, 1933, ohj. Burt Gillett) seikkailevat useammassa tarinassa – ne nimittäin saavuttivat suuren aikalaissuosion siitäkin huolimatta, ettei Silly Symphonies -pätkiä juuri mainostettu. Hassujen otusten rinnalle Silly Symphonies -lyhärit toivat ehkä korkeakulttuurillisemmiksi luokiteltavia hahmoja, kuten tanssivia puita ja Romeon ja Julian tavoin lemmestään kamppailevia soittimia. Disneyn aarrearkusta löytyy tarinoita moneen makuun. Joskin suurta visuaalista ilotulitusta haikailevat joutuvat näiden piirrettyjen edessä ehkä pettymään. Monissa niistä ollaan kaukana Disneyn pitkien elokuvien loistosta, vaikka kokonaisuutena nämä pikkuleffat olivat esisoittoa yhtiön kunnianhimoiselle Fantasialle (1940).
Koko paketin kaikista piirrosanimaatioista kaikkein erilaisin on kaikkien aikojen ensimmäinen Silly Symphonies -lyhäri. Luurankotanssin (Skeleton Dance, 1929) nimellä kulkeva mustavalkopiirretty on Ub Iwerksin ohjaama ja karmaisevampi kuin kaikki muut Disney-animaatiot yhteensä. Kirjaimellisesti nimensä mukainen lyhytelokuva on kokoelman parasta antia. Se ei tukehdu yltäkylläisyyteen, kuten Keksikarnevaalit (The Cookie Carnival, 1935) tai maistu helposti tuotteistettavalta, kuten pikkuporsaat. Tämä kokoelma kannattaa katsastaa jo pelkästään sen vuoksi.
Kokoelman lyhytpiirretyt
jokaisen kesto n. 6-8 min, kaikkiin tekstitys suomeksi
Kilpikonna ja jänis (The Tortoise and the Hare), Maalaisserkku (The Country Cousin), Babes in the Woods, Elmeri Elefantti (Elmer Elephant), Lentävä hiiri (The Flying Mouse), The Golden Touch, The Robber Kitten, Kehtolaulun maa (Lullaby Land), Mother Goose Melodies, Viisas Kana Kananen (The Wise Little Hen), Kolme pientä porsasta (Three Little Pigs), Iso paha susi (The Big Bad Wolf), Three Little Wolves, Kalle Kilpikonnan paluu (Toby Tortoise Returns), Tuike, Välke ja Huis (Wynken, Blynken and Nod), Heinäsirkka ja muurahaiset (The Grasshopper and the Ants), Practical Pig, Meren lapset (Water Babies), Who Killed Cock Robin?, Mother Pluto, Peculiar Penguins, Vanha Mylly (The Old Mill), Funny Little Bunnies, Ruma ankanpoikanen (The Ugly Duckiling, 1931), Ruma ankanpoikanen (The Ugly Duckling, 1939), Father Noah’s Ark, Birds of a Feather, The Busy Beavers, Just Dogs, Music Land, The China Plate, Egyptian Melodies, Kukkia ja puita (Flowers and Trees), Keksikarnevaalit (The Cookie Carnival), Luurankotanssi (Skeleton Dance), Woodland Café, Farmyard Symphony
