Disneyn parhaimmistoon ja piirrettyjen ikivihreisiin kuuluva Viidakkokirja on Disneyn tavaramerkiksi muodostunut perinteinen faabeli, jossa tarina kerrotaan jälleen kerran eläinhahmojen kautta. Valmistuessaan vuonna 1967 tämä lajityyppi ei ollut vielä lähellekään loppuunkaluttu, joten siinä mielessä tyyli oli omaperäinen ja perusteltu.
Elokuva perustuu klassiseen Rudyard Kipling tarinaan, jossa poika elää ja kasvaa Intian viidakoissa eläinten parissa. Periaatteessa siis vähän sama tarina, jonka Edgar Rice Burroughs siirsi myöhemmin Afrikan mantereelle luodessaan Tarzanin. Viidakkokirjan Mowglin erottaa Tarzanista se, että Mowgli on koko tarinan ajan lapsi. Viidakkokirja ei myöskään ole niin toiminnallinen, vaikka toki tästä löytyy myös niitä vauhdikkaampia hetkiä. Symboliikaltaan Viidakkokirja vie sen sijaan apinamiestarinaa 100 – 0.
Bagheera-pantteri on löytänyt aikanaan hylätyn ihmislapsen viidakosta ja toimittanut sen susien kasvatettavaksi. Tätä lasta kutsutaan Mowgliksi. Mowgli viihtyy viidakossa ja kun ei muustakaan tiedä, niin pitää sitä kotina. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun iso paha tiikeri Shere Khan palaa mistä lie harharetkiltään takaisin viidakkoon. Shere Khan vihaa palavasti ihmisiä, joten Mowgli on toimitettava ihmisten pariin. Bagheera noutaa Mowglin saaden taustatukea Baloo nimiseltä hassulta karhulta. Mowgli ei halua jättää viidakkoa taakseen, mutta Bagheeraa on turha vastustella. Viidakkoseikkailun varrella näemme myös häikäilemättömän apinakuningas Louin ja suurisuisen sihisijän Kaan. Lopulta myös Shere Khan tavoittaa karkulaiset.
Viidakkokirja on jännittävä ja hauska. Lapsille siinä on myös pienehköjä pelkoelementtejä, koska sen verran ilkeiksi ovat Shere Khan ja Kaa saatu näyttämään. Baloo onkin selkeä kontrasti näille kahdelle arkkikonnalle. Baloo on kömpelö ja hieman hurahtanut karhu, joka ilmeisesti on lajinsa ainoana eksynyt viidakkoon. “Tää on karhun elämää, kun saa mettä kämmentää”, kuuluu Baloon rytmikäs motto, eikä hän siinä nyt ihan väärässä olekaan.
Viidakkokirja tunnetaan viimeisenä Disney-piirrettynä, jonka tuotanto on kokonaisuudessaan vielä tehty Setä-Waltin valvovien silmien alla. Hän kuoli ennen kuin elokuva tuli ensi-iltaan, mutta ehti silti vaikuttamaan Viidakkokirjan kokonaisilmeeseen ratkaisevasti. Walt käski unohtamaan Kiplingin alkuperäistarinan vakavammat elementit. Hän poisti lauluja omien mielihalujensa mukaan. Toisaalta hän ei halunnut elokuvasta liian komediallistakaan, vaan komensi leikkaamaan siitä pois erinäisiä hahmoja, koska oli sitä mieltä, että elokuvasta ei saa toisaalta tehdä pelkkää naurukavalkadia. Tarinan opetus oli Waltille tärkeä juttu ja tässä se kiteytetään lopussa harvinaisen kauniisti.
Ohjaajana toiminut Wolfgang “Woolie” Reithermanin ura oli aina tietyllä tapaa Walt Disneyn käsissä. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että Reitherman olisi ollut Waltin marionetti. Päinvastoin Woolie oli osaltaan luomassa Disneyn mainetta kuuluen studion ns. avainanimaattoreihin. Walt kutsui leikkimielisesti tätä ydinporukkaansa nimellä “Nine Old Men” ja näihin itseoikeutetusti kuului myös Reitherman. Woolie ohjasi Waltin kuoleman jälkeen kaikki Disneyn kokoillanelokuvat aina eläkkeelle siirtymiseensä asti. Vahvoja yhtymäkohtia ja jopa suoranaisia plagiointeja Viidakkokirjaan Reitherman harrastaa myöhemmässä elokuvassaan Robin Hood, jota Walt ei olisi ikinä päästänyt tuotannosta sellaisenaan läpi.
Viidakkokirjasta löytyy muitakin elokuvaversioita tai jatko-osia, jotka eivät pääse tämän 40-vuotisjuhliaan viettävän klassikon rinnalle.
nimimerkki: mauge
