Sisaruslauma menee naimisiin toinen toisensa jälkeen, nopeat hyppäykset sisaren häistä toiseen hössöttävine kanssa siskoineen ja iloisen tyttömäisine lörpötyksineen. Ja sitten jäljelle jää se lemmessä kovaonnisin pikkusisko jolle ei sitten millään ole meinannut löytyä miestä vaikka ollaan niin söpöä että… Eipä hätää ylihöösäävä äiti osallistuu kyllä liiankin innokkaasti mieskandidaatin hankkimiseen.
On elokuvia jotka läsäyttävät sisältönsä esiin jo alkusekunneilla. Tästä voi hyvinkin päätellä missä mennään ja mitä katsoja tulee saamaan. Tässä on juuri sellainen tapaus. Nuorikkona häärää Amerikan oma söpöliini Mandy Moore ja äitylinä itse Diane Keaton. Keatonin vanhuudenpäivien CV Hollywood-rintaamalla on itse asiassa kaikkea muuta kuin mairitteleva. Kauas kadotukseen on vajottu sitten 70-luvun Kummisetä-päivien. Sääli sinänsä.
Pop-ihme Mandy Moore onkin itsessään jo turhamisuuden ruumiillistuma. Joka paikassa höyläävä monilahjakkuus on oman aikansa ja sukupolvensa tuote joka ei varmasti petä tylsyydellään ihailijoitaan. Söpöily sujuu juuri niin all-american-malliin ettei mitään rajaa. Kyllähän se prinssi sieltä pelastamaan saapuu.
Draamaa, slap-stick-kohellusta ja muka-komediaa sekoittava elokuva on varmasti juuri sitä mitä sen pelkääkin olevan. Se on harvinaisen tyhjäpäiväinen kauniimmalle sukupuolelle suunnattu harmiton räpellys. Tämä tuskin kuitenkaan tekee suurta palvelusta feministien suurennuslasien alla. On varmaan selvää myös että elokuva ei ole omiaan myöskään seuraavien hirvipeijaisten leffavalinnaksi.
