Hävyttömät jenkit. Kääntävät kaiken brittiosaamisen omaksi voimavarakseen. Couplingin huumoriveneen (vaiko -loistoristeilijän) ne pirulaiset sentään upottivat omalla ohjuksellaan. Mutta The Officen ja Shamelessin ottivat omikseen.
Shameless, tunnetaan myös nimikkeellä ”Hävyttömät”, on hurmaava tapaus, tarkastellaan sitä sitten uusioversiona tai omana itsenäisenä kokonaisuutenaan. Sen tragikoominen ote pursuaa rappioromantiikkaa ja selviämisen iloa. Frank Gallagher (William H. Macy) on kuuden lapsen yh-isä, joka kuitenkin pitää lähimpinä sukulaisinaan viinalekaa ja lähikapakan kaljatuoppeja. Isä raahautuu umpihumalassa kotiin ja jättää suurperheen hoitamisen vanhimmalle tyttärelleen Fionalle (Emmy Rossum). Lattialle sammunutta Frankia katsellessa voi nähdä perhehelvetin porttien kolahtavan raolleen, mutta kun huollettavien ja huoltajan asema kääntyy ylösalaisin näin inhimillisellä otteella kuin Shamelessissa, päällimmäinen tunne on lämpö. Eikä se ole helvetin liekkien lämpöä.
Nimensä mukaisesti Shameless on myös hävytön. Päihteitä, irstailua ja paljasta pintaa löytyy sen verran, että Showtime-laatusarjan (mm. Dexter ja Californication) merkit täyttyvät. Keskiössä on kuitenkin seitsemän hengen kokonaisuus, perhe, joka paikkaa hiljalleen sitä, minkä Frankin juoppous on vuosien mittaan aiheuttanut. Lapset samanaikaisesti inhoavat ja rakastavat omaa isäänsä ja sama ristiriitaisuus pätee katsojan suhtautumiseen: William H. Macyn suoritus on kertakaikkisen nerokas, täynnä sitä lemua, joka irtoaa juoposta, kun tämä tulee kerjäämään lanttia kadunkulmassa. Syöpäsairaalle vaimolle toki, vaikka viinakaupan edessä tässä notkutaankin. Macyn Frank on sokea omille virheilleen, katkeroitunut ja ikuinen uhri, silti tunteva ihminen siinä missä kuka tahansa. Se tarinoiden rakastettava juoppo, joka pistää hommat v*tuiksi tahtoen ja tahtomattaankin.
Emmy Rossum heittää roolissaan vaatteet nurkkaan, mutta alastomuus ei peitä sitä, kuinka terävästi Oopperan kummituksessa läpimurtonsa tehnyt nuori nainen on kehittynyt. Fiona on perheenpää, rahat tyhjästä repivä organisaattori ja Frankin vastavoima: se, joka on uhri, mutta joka ei edes näe asemaansa. Se, joka heittäytyy korjaamaan toisten virheet, vaikkeivät omat voimavarat edes riittäisi. Apua ja romantiikkaa Fionan elämään tuo kanukki Justin Chatwin esittämä paha poika Steve. Kilpakosijaksi löytyy tietenkin poliisi (Tyler Jacob Moore).
Näyttelijäryhmä on niin tiivis ja vahva, että Rossumin ja rappiouskottavan habituksen omaavan Macyn haastajia on iso kasa. Tuntematon suuruus Jeremy Allen White tulkkaa surumielisen katseen kera perheen 18-vuotiasta älykköä, Shanola Hampton hyppää mukaan brittiversiosta, Joan Cusack ihastuttaa pakkomielteisenä kotirouvana ja Gallagherin perheen empaattisinta jäsentä, 11-vuotiasta Debbietä, esittävälle Emma Kenneylle voisi povata lupaavaa Holly-uraa, sen verran hurmaavasti Debbie perhettä apuohjailee.
Oman elämänsä tuksut varmasti kiertävät glamourkammoisen Shamelessin kaukaa, sijoittuuhan se Chicagon “slummiin”, eikä Puff Daddya ja P Diddya näy silti yhtäaikaisesti räppäämässä missään. Musiikkipuoli sarjalla on hallussa ilman Sean Combsiakin (vaiko juuri siksi?). Menevät ja tyylikkäät musiikkivalinnat potkivat sarjaa eteenpäin, tarjonnan pysyessä monipuolisena, Cakesta Spooniin, Jimmy Eat Worldista LMFAO-ilotteluun ja The High Strungin esittämään tunnusbiisiin. Käsikirjoittajien joukosta voi löytää mm. Family Guyn Loisin äänenä ja MADtv-koomikkona tunnetun Alex Borsteinin. Shamelessin myötä Showtime haastaa HBO:n entistä tiukemmin tv-draamapyhättönä, olkoonkin että hyvin lähellä Mullan alla -sarjan perhekeskistä ilmapiiriä tässä paikoin porskutellaan.
PS. Olen toistanut sanan “hurmaava” revikassa kaksi kertaa (hups, kolmas!). Pistetään vielä kaksi (hävyttömän hurmaava, hurmaavan hävytön!). Se tekee yhteensä viisi.
