NU images on roskaelokuvia tuottava halpisyhtiö, joka on viime vuosina onnistunut haalimaan talliinsa käytännössä kaikki kasarivuosien B-toimintastarat. Ja on pakko myöntää, että lafka on parantanut leffa leffalta. Seagalin firmalle tekemät filmit ovat olleet poikkeuksetta aivan karmeaa roskaa, eikä Chuck Norriksen Cutterkaan kova ollut, mutta Dolph Lundgrenin Mechanikilla oli jo hetkensä. Kun NU:n ensimmäinen iso teatterielokuva, neljäs Rambo, odottelee vielä ensi-iltaansa, on Jean-Claude Van Dammen Until Death tähän asti yhtiön parasta antia.
Noh. Eihän Until Death oikeasti ole hyvä elokuva, jos ei ihan surkeakaan. Sillä olisi potentiaalia olla oikeasti hyvä pätkä, mutta kokematon ja täysin draamantajuton ohjaaja puikoissa ei pitkälle pötkitä. Puikoissa häärinyt Fellows saa kieltämättä muutamaan kohtaukseen puhallettua todella hyvää henkeä ja action on suoraviivaista ja tylyä, mutta juonenkuljetus on häiritsevän hätäiltyä ja Dammen sekä tämän vaimoa esittävän Selina Gilesin väliset kohtaukset tuovat ikävästi mieleen Päivien viemää -TV-sarjan.
Silti, Until Death on onneksi heikkouksistaan huolimatta varsin viihdyttävä pläjäys, ja kirjautuu kokonaisuutena plussan puolelle, mikä oli oikeastaan jopa positiivinen yllätys. Fellowsia tästä ei käy kiittäminen, vaan J-C:tä itseään. Belgian hirmu kun tekee sen, mihin muut vanhat starat eivät vielä ole pystyneet, ja laittaa itsensä, ainakin vähän, likoon. Miehen hahmo, Anthony Stowe, kun on todella hämärtyneen oikeudentajun omaava alkoholistikyttä, joka lisäksi vuotaa tietoja ulos poliisilaitokselta ja kiemurtelee voimattomana heroiinikoukussa kuin mato. Oma vaimo ei tunnu paljon kiinnostavan, mutta ottaahan se silti aivoon, kun rouva kertookin olevansa raskaana toiselle miehelle.
Noh, kyllähän heppu lopulta tajuaa olevansa nesteessä, mutta luodin päähän ja puolen vuoden kooman se vaatii. Siitä toivuttuaan Van Damage sitten lähtee hakemaan pelastusta ja synninpäästöä, 9 millin Beretta apuvälineenään toki. Tämä ristiretki ei ole niin nihilistisesti ja likaisesti kuvattu kuin pitäisi olla, että filkka ihan oikeasti tykittäisi, mutta yllättävän krapulaisesti kuitenkin. Yhtään balettipotkuakaan pahasti ontuva partiopoika ei lennätä, ja hetken katsoja ehtii jo elätellä toivoa sen ainoan oikean mahdollisen lopun toteutumisesta, mutta nöösiposki Fellows pilaa kaiken loppukuvallaan. Äh.
Oli miten oli, Until Death on ehdottomasti paras elokuva, jonka Jean-Claude Van Damme on tehnyt vuosiin. Miehen faneille ehdottomasti tarkistamisen arvoinen paikka, ja vaihteeksi sellainen leffa, josta muutkin saattavat ehkä pitää, tai eivät välttämättä ainakaan inhoa. Tästä on hyvä jatkaa, vuonna 1960 syntynyt Dammehan on useimpiin kollegoihinsa verrattuna vielä nuori poika…
