Christine Brown (Alison Lohman) on pankkivirkailija, joka hylkää iäkkään Sylvia Ganushin (Lorna Raver) lainanmaksuajan pidennyksen tehdääksen vaikutuksen pomoonsa, tietenkin ylennysmielessä. Christine ei osannutkaan aavistaa, että rouva Ganush ei ole normaali mummo, ja pian tämä on langettanut Christinen ylle kirouksen. Jotain on tehtävä, kun Lamia-niminen demoni ryhtyy tekemään Christinen elämästä helvettiä.
Evil Dead -kulttielokuvillaan menestykseen itsensä ponkaissut Sam Raimi takoi rahaa onnistuneella Spiderman-elokuvasarjalla, mutta nyt hän on palannut juurilleen erittäin onnistuneella kauhukomedialla nimeltään Drag Me To Hell. Ensinnäkin täytyy sanoa, että elokuva on pakkokatsaus Evil Dead -faneille. Se pursuaa samanlaista huumoria, mitä Evil Dead tarjoili meille 1980-luvulla, vain hieman aidommin. Budjetti on nimittäin 100 kertaa suurempi.
Drag Me To Hell muistuttaa hyvin paljon Evil Dead II:ta. Sen huumori luodaan hauskoilla maskeerauksilla ja paikoitellen yliampuvallakin tavalla, jossa huonekalut ja ihmisetkin lentelevät ympäri huonetta – eläimet myös. Elokuvan huumori ei missään vaiheessa mene mauttomaksi ja sitä tarjoillaan kauhun kanssa sopivasti sekoitettuna. Kauhua puolestaan ei tarjoilla hitaasti ja arvattavasti. Niinpä säikäytyksiä elokuvan mittaan tulee ihan mukava määrä.
Drag Me To Hell ei sisällä varsinaisia heikkouksia, mutta sitä ei voi aivan Evil Deadin tasollekkaan nostaa. Elokuva ei nimittäin tarjoa samanlaista unohtumatonta elokuvakokemusta, kuten Evil Deadit, jotka ovat puhtaita kauhuelokuvan klassikoita. Drag Me to Hell on vain viihdettä, mutta se on poikkeuksellisen hyvää sellaista. Vakavemmalla sävyllä elokuva olisi voinut jäädä melko yksitoikkoiseksi. Raimi kuitenkin tekee sen, mitä häneltä voi odottaakin: hienoa jälkeä.
Vielä näyttelijöistä sen verran, että vaikka pääosin he olivat minulle tuntemattomia, hoitivat he roolinsa vakuuttavasti. Pääosanäyttelijä Alison Lohman tulkitsee oikein mallikkaasti kilttiä tyttöä Christinea, joka yrittää löytää epätoivoisesti keinon karkoittaaksen demonin kannoiltaan. Christinen poikaystävää, Clay Daltonia, näyttelevä Justin Long on jo ennestään tuttu, ja mies hoitaa roolinsa kaikkensa tyttöystävänsä hyväksi tekevänä rikkaan perheen kasvattina tuttuun tapaan oivallisesti. Myös pienimmissä sivurooleissa olevat David Paymer Christinen pomona, Dileep Rao ennustajana ja Lorna Raver ilkeänä rouvana, onnistuvat tekemään hyvää jälkeä. Elokuvan hahmot ovat myös pääosin melko sympaattista väkeä, joten ainoastaan Molly Cheekin näyttelemä Trudy Dalton Clayn äitinä on ärsyttävä hahmo leffassa.
Kokonaisuudessaan Drag Me To Hell on erittäin onnistunut kauhukomedia kuorutettuna hienoilla efekteillä, hommansa osaavilla näyttelijöillä ja nauruhermoja kutkuttavalla huumorillaan. Kaikille Evil Dead-elokuvasarjan faneille tämä on pakkokatsaus.
