Saw-saaga imaisi allekirjoittaneen ensimmäisen osan myötä omaan kieroutuneeseen maailmaansa ja kolmen ensimmäisen osan parissa viihtyi todella hyvin. Murhaajan kuoltua tekijöiden ideat näyttivät loppuneen, mutta mitä vielä… He päättivät tehdä kolme Saw-leffaa lisää. Saw IV vaikutti alkuunsa pelkältä rahastusteokselta, joka se tottakai onkin, mutta samalla se on myös pohjustus viidennelle ja kuudennelle osalle. Saw V:sta ei missään nimessä kannata katsoa, ennen kuin kaikki edelliset osat on nähtynä ja nelososa mieluiten tuoreessa muistissa. Lukijoille siis tiedoksi ja varoitukseksi, älä jatka tämän arvostelun lukemista, mikäli et ole katsonut kaikkia edeltäviä osia, sillä niistä muutama spoileri on luvassa.
Neljännen osan “shokkipäätöksessä” Jigsaw:n perilliseksi paljastettiin rikostutkija Hoffman. Saw V keskittyy kaiken juonisekoilunsa keskellä selittämään Jigsaw:n ja Hoffmanin suhdetta toisiinsa. Paljon takaumia ja mielenkiintoista informaatiota on siis luvassa.
Käsikirjoittajat näyttivät jälleen huippuosaamisensa ja onnistuivat kuin onnistuivatkin jatkamaan Saw-saagaa kolmannenkin osan jälkeen mielenkiintoisella otteella. Silti väkisin jatkamisen makua on havaittavissa, vaikka tämän parempaa lopputulosta kolmosen jälkeisiltä jatko-osilta on vaikea pyytää. Henkilökohtaisesti itselleni nämä IV ja V eivät tunnu aidoilta Saw-leffoilta. Edellisissä loppuratkaisu ja juonikuvio tuntuivat nerokkailta, kun taas IV:ssa ja V:ssa täysin epäaidoilta. Tarkoitan siis, että tekijöiden pakollinen halu ja tarve hämmästyttää katsoja loppuratkaisulla paistaa lopputuloksesta liian selvästi, eivätkä ne etene yhtä määrätietoisesti ja luontevasti loppuun asti.
Missään nimessä Saw V:sta ei voi leimata huonoksi elokuvaksi, sillä kaikki toimii selvästi keskivertoa paremmin. Juoni pitää katsojan mielenkiintoa yllä ja aivotkin saavat leffan edetessä pientä aivojumppaa, kun täytyy yrittää pysyä pysyä juonessa mukana ja samalla muistella edellisten osien tapahtumia. Saw V ei kuitenkaan ole vaikeaselkoinen, vaikka käsiteltäviä asioita on paljon, joten plussaa ohjaaja David Hackl:lle.
Uudenlaisia mielenkiintoisia ansoja on jälleen keksitty ja niitä ei voi olla kehumatta. Uhrit joutuvat jälleen laittamaan itsensä kirjaimellisesti likoon ja heidän kärsimäänsä ahdistukseen ja kipuun Saw V takertuu edeltäjiänsä ponnekkaammin. Tätä olenkin kaivannut ja juuri sitä tunnetta, että katsoja tuntee kotisohvalle saakka näyttelijöiden käymän tuskan. Vieläkin pidemmälle ja sadistisemmalle tasolla asiaa olisi voinut viedä, mutta hyvin kyseinen osa-alue toimii näinkin.
Näyttelijät eivät vakuuta tässäkään ja syy on selvä; Saw-saagan hyvyys keskittyy selkeästi sen taidokkaasti rakennettuihin käsikirjoituksiin ja sadistisiin kidutuslaitteisiin, ei henkilöhahmoihin. Hahmoille ei anneta syvyyttä, vaan heidät esitellään yleisölle pelinappuloina, joka on ainakin omasta mielestäni toimiva ratkaisu. Jotkut tästä aina valittavat, mutta itseäni hahmojen ohuus ei häiritse pätkääkään.
Edellisistä osista pitäneille tätä on helppo suositella, sillä tarina jatkuu yhä, eikä Jigsaw jätä elämää arvostamattomia ihmisiä rankaisematta.
