Petromaya-yhtiöllä Meksikossa on ongelma. Se tarkoittaa isoja, maan alla mönkiviä kähmäkkäitä jotka syövät ihmisiä. Otuksista tietävä Earl (Fred Ward) kutsutaan vastentahtoiseen apuun ja apuriksi tunkee Grady (Christopher Gartin) aurinkoisen asenteensa kanssa. Metsästysmenetelmä toimii paukkuen, mutta kaksikko ei pysty hoitamaan ongelmaa yksin, joten ötyksiä vaarallisempi eläin, Burt (Michael Gross) kutsutaan messiin ja hänellä on iso lasti varusteita ja otuksetkin yllättävät pariin otteeseen.
Brent Maddock ohjatessaan jatko-osaa kauhuhupailulle [movie]Väristyksiä[/movie] jättää kauhun sikseen ja keskittyy komediaan. Hyvä niin, sillä jännitys putoaa pois varsin varhaisessa vaiheessa eikä puolivälin tietämättömyydellä leikittelevä osuuskaan paljoa tilannetta muuta. Huumoria ja yllättäviä tilanteita improvisoitune ratkaisuineen on kuitenkin luvassa runsain mitoin, dramaattisesti esiteltyä pyssyä on pakko käyttää ja lismakin roiskahtelee isokaliiberisten luotien osumista, mutta ammuskelu ei ole pääasiana.
Fred Ward toistaa roolinsa Earlina ja harmaiden hiusten lisäksi mukaan tulee kyynisyyttä, mutta luonteen vähemmän miellyttäviä piirteitä tasoittaa rohkeus, kekseliäisyys ja kyky pärjätä ihmisten kanssa vaikka hän ei siitä pidäkään. Christopher Gartin tekee vakuuttavan suorituksen Gradyna jonka yli-innokas optimismi kiristää kaikkien hermoja, mutta hänkään ei ole mikään epäpätevä koheltaja. Michael Gross sekapäisenä Burtina taas aiheuttaa lukuisia, maukkaita nauruja riemukkaan rennolla työllä.
Lopputulos on edeltäjäänsä hauskempi kauhukomedia ja kestää useammankin katsomiskerran. Paras tapa katsomiselle on olutta kurkusta alas kaadellen ja ystävien seurassa nauraen.
