[I]”Welcome to Australia, cocksucker. “[/I]
Sarjamurhaaja ja yleisluontoinen näljäke Mick Taylor (John Jarratt) saa taas tuoretta lihaa raastettavaksi. Siinä on leffan juoni, joskin Paul Hammersmith (Ryan Corr) onnistuu livahtamaan Taylorilta pakoon ja joutuu aika helvetilliseen pakomatkan eteen.
Sarjamurhaajille jotka eivät ole kovinkaan nirsoja uhriensa laadun tai metodiensa suhteen syrjäinen erämaa on erityisen mukava miljöö: mellastustilaa riittää, uhrit harvemmin pääsevät apua hakemaan ja tilaa jälkien kätkemiselle on myös. Mick Taylor on juurikin sitä kaikkiruokaista makua ja omaa ystävällisen aussi-juntin maneerit. Se on kylläkin pelkkä ohut pintakiille jonka alla lymyilee olio joka yhdellä elokuvalla napautti itsensä siihen vähälukuiseen, nimeämättömään klubiin mihin kuuluvat elokuvahistorian hirviömäisimmät ihmissaastat. Greg McLean ohjastelee jatko-osaa aikaisemmalle, puhtaasti kauhutunnelmaiselle leffalle ja jatko-osa ei säästele paukuissa. Mick Taylor aloittaa tappamisen heti ja jatkaa sitä kovalla tahdilla ja tehokkuudella. Tylyä meininkiä hienoisesti kevennetään pikimustalla komedialla, mutta varsin heppoisasti. Äärityly kauhuleffa on kylläkin sellainen ilmiö joka toimii vain yksittäisenä elokuvana. Jatko-osa väistämättä nakertaa tehokkuutta ja edellisessä osassa luonnonvoiman voimalla toiminut murhaaja kaipaa jotain tehostetta riekuntansa piristeeksi. Sellaista ei ole luvassa, sillä Mick Taylor on epäkarismaattinen, huolimaton, ideaton ja tyylitön rellestäjä joka vain tappaa ja tämän motiivit ovat äärimmäisen tekopyhät.
Ryan Corr on epäonninen jehu joka joutuu ihmissaasteen maalitauluksi ja onkin leffan ainoa rooli joka sinnittelee hetkeä pidempään Tayloria vastaan. Muut poistuvat inhottavan taidokkaiden meikkiefektien avulla aika nopeasti. John Jarratt tekee karmaisevan hirviöroolin joka selkärankapuukottaa tyylin, karisman ja hienovaraisuuden isolla veitsellään ja sen jälkeen hän kiväärisöi motiivit ja taidokkuuden. Mick Taylor on lyhyesti sanoen pelkkä halveksittava, vastenmielinen ja (monta inhoa ja vihaa kuvaavaa adjektiivia) saastakasa jonka kohdalla toivoo keksivänsä keinon herättää kuolleet henkiin jotta hänet voi kiduttaa uudelleen kuoliaaksi jollain uudella ja nöyryyttävällä tavalla. Edellisen osan pysäyttämätön hirviö on vääntynyt Freddy Kruegerin vähemmän nirsoksi serkuksi Australiasta ja se ei oikein pelaa edellisen osan kanssa yhteen vaikka Jarratt on loistavan tuolla puolella absoluuttisen Pahuuden ilmaisijana.
Sävy on edeltäjäänsä koomisempi, mutta meno on yhä rankkaa ja übertylylle yksittäiskauhuleffalle tehty jatko-osa venyttää kohti roistoon perustuvaa kauhusarjaa. Harmi vain että roisto ei oikein sovellu sellaiseen.
