Stanley Kubrickin ohjaama [movie]2001: Avaruusseikkailu[/movie] esitti tieteellisesti uskottavan kuvitelman tulevaisuudesta joka ei tullut ainakaan vielä. Asianmukaisesti vuonna 2001 tehty neljäs Bottomin liveshow kunnioittaa Kubrickin spektaakkelia nimessään, joskin avaruusseikkailun sijasta kyseessä on perssekoilu. Mukana on siis nautinnollisen ylinäyteltyjä monologeja, slapstick-kohellusta, improvisaatiota ja tarpeistokin toimii moitteetta.
Richie (Rik Mayall) ja Eddie (Adrian Edmondson) ovat juuttuneet autiolle saarelle ja luonnollisesti ongelmia on luvassa jotka aikaansaavat runsaasti naurua. Valitettavasti ennen toista näytöstä esiintyjät karkaavat baariin ja muistikin alkaa katkeilla, sillä saarilavasteen sijasta he löytävät itsensä omituisesta kuvusta. Paljaassa lavastuksessa alkaa siis metafiktiivinen irvailu missä neljäs valli tietoisesti muserretaan kappaleiksi ja itseironia on komedian lähtökohtana.
Vaikka 25 vuotta yhteistä esiintymistä on Mayallin ja Edmondsonin taustalla ja ikä siis jo alkaa painaa ei heidän esiintymisensä kärsi. Maaninen luuseri Richie ja riehakas juoppo Eddie ovat nautinnollisen komediaduon ruumiillistuma ja fyysinen esiintyminen sujuu erinomaisen tehokkaasti. Improvisaatio sujuu myös erinomaisen tehokkaasti. Käsikirjoitus ei ole pelkkää nauratusta, sillä toinen, minimalistinen näytös hajottaa tehokkaasti esiintyjien ja hahmojen välisen muurin pyörittäen tätä dynamiikkaa ympäriinsä. Vaikka metafiktiivinen lähtökohta antaakin komedialle henkilökohtaista sävyä on lopetus suorastaan lässähtävä.
Neljäs Bottomin liveshow on hauska, joskin kolmeen edeltäjäänsä verrattuna se on huomattavasti surrealistisempi ja siten hajanaisempi. Laatutyötä on kuitenkin aiheetonta haukkua, sillä mukana on huutonaurun kirvoittavia letkautuksia ja näyttävää kohellusta. Edeltäjiään heikompi, mutta laatutyötä joka tapauksessa.
