“[I]They say imitation is the most sincere form of flattery…[/I]”
John Kramerin (Tobin Bell), eli Jigsawn viimeinen peli jätti kaksi eloonjäänyttä: mainetta ja kunniaa tapauksesta niittäneen Mark Hoffmanin (Costas Mandylor) joka selvisi naarmuilla ja erikoisagentti Peter Strahmin (Scott Patterson) joka selviytyi tappavaksi tarkoitetusta ansasta itse aiheutetulla trakeotomialla. Strahm on vakuuttunut siitä että Hoffmanilla on jotain tekemistä jutun kanssa ja valitettavasti hän on myös oikeassa ja aikoo myös todistaa asian. Hoffman tietää että Strahm on hänen jäljillään, joten hän pyrkii lavastamaan tämän syylliseksi ja siihen luonnollisesti tarvitaan uusi peli.
Viidennessä osassa Saw-tuskakauhulaivaa luotsaamaan istuu uusi ohjaaja David Hackl ja Jigsawn virkakin on vaihtunut uudelle omistajalle. Noista muutoksista huolimatta luvassa on ovela ja verisiä kuolemia ja juonikoukkuja säästelemätön jännäri joka aloittaa Edgar Allan Poen hengessä tehdyllä heilurikoneella. Varsin anonyymit pelaajat Brit (Julie Benz), Luba (Meagan Good), Charles (Carlo Rota), Mallick (Greg Bryk) ja Ashley (Laura Gordon) taas eivät henkilöhahmoina loista sillä verinen kuolema on luvassa jo aloitusruudussa, mutta onneksi heille on kirjoitettu tarpeeksi ymmärrystä Jigsawn toiminnasta. Kuuluisan sarjamurhaajan mielikuvituksellisen monimutkainen [I]modus operandi[/I] ei voi olla jäämättä mieleen.
Tobin Bell takaumakohtauksissa hallitsee ympäristöään ja opettaa matkimalla aloittanutta suojattiaan välissä isällisesti ja välissä kantapään kautta ja koko ajan ammattinsa tiedostaen ja viestinsä muistaen. Costas Mandylor loikkaa varsin näkymättömästä sivuroolista suoraan pahispäähenkilön saappaisiin ja toimittaa suorituksen joka hyydyttää selkärankaa röyhkeässä varmuudessaan.
Scott Pattersonin itsevarma pukumies puristetaan lähes antisankarillisen itsepäiseksi tutkijaksi jonka henkilökohtainen halu löytää oikeutetusti epäilemänsä Hoffman on juuri hänen ajava voimansa ja hän luonnollisesti tekee pahan virheen unohtaessaan että Jigsaw (tai hänen seuraajansa) juuri luottaa itsepäisyyteen. Pitääkö luottaa mieheen jonka tiedät aiheuttaneen runsaasti verisiä kuolemia ja jolla on kaikki syyt aiheuttaa sinulle sama vai yrittääkö vangita tämä tämän omalla kuolemanloukulla?
Viides osa pysyy edeltäjiensä viitoittamalla linjalla verisyyden suhteen ja mukana onkin muutamia erinomaisen kekseliäitä koettelemuksia joiden kuvauksessa katsojan mielenterveyttä ei edes yritellä säästellä. Verinen peli on siirtynyt taustalle sillä pääpaino on uuden Jigsawn ja hänen totuuden tietävän vihollisensa takaa-ajo ja leffasaagalle ominaisen kiero ja kyyninen lopetus joka kuorrutetaan vatsaa vääntävän tuskallisella veripärskeellä.
