Bond-elokuvien tuottajaguru Harry Saltzman haali kasaan valtavan budjetin, vakuuttavan kasan näyttelijöitä ja ennen kaikkea huimaavan määrän Toisen Maailmansodan aikaisia lentokoneita. Aiheena on siis Taistelu Englannista, eli Luftwaffen strateginen ilmaoffensiivi Iso-Britanniaa vastaan. Taistelu oli pitkä ja raskas, mutta lopulta Luftwaffe joutui luopumaan taistelusta mikä suuresti suututti Göringiä (Hein Riess).
Eeppinen aihe vaatii eeppisen budjetin toimiakseen ja se myös näkyy. Pyrotekniikka on vakuuttavaa ja Freddie Youngin kuvaus on mestarillista. Asiantuntija-apua tuli mm. Adolf Gallandilta ja muilta tapahtuman veteraaneilta, joten autenttisuuspisteet pääsevät huippulukemiin. Nimekäs näyttelijäkaarti ei ehkä pääse käyttämään koko kykyarsenaaliaan, mutta Edward Fox, Michael Caine, Robert Shaw, Sir Laurence Olivier ja lukuisat muut humut varmistavat sen että lukuisat henkilöt ovat asianmukaisesti esitettyjä, joskin valtava henkilögalleria johtaa eeppisille sotaelokuville ominaiseen heikkouteen: pinnalliseen henkilödraamaan. Se taas ei ole rampauttava ongelma, sillä pääpaino on hurjan toiminnan kuvaamisessa.
Maan pinnalla ohjauksesta vastaava Guy Hamilton ja kuvaaja Freddie Young ovat melkoisen varovaisia, mutta ilmataistelujen kuvauksessa elokuva loistaa. Ne ovat akrobaattisen kauniita, mutta samalla hektisen kaoottisia ja musertavan brutaaleja. Vähät saksalaiset henkilöhahmot puhuvat luonnollisesti saksaa eikä heihin liity mitään ylimääräistä karrikointia.
Eeppinen sotaelokuva sanan kaikissa merkityksissä. Erittäin autenttinen ja valtava budjetti on käytetty juurikin tärkeimpiin seikkoihin, mutta jälleen kerran lattea henkilökuvaus estää lopputulosta olemasta erinomaisen hyvä.
