Yleisesti Indiana Jones ja tuomion temppeliä pidetään sinä huonoimpana Indynä. Leffa on kuulemma pelottava, synkkä ja yltiöväkivaltainen. No, voi olla, mutta omasta mielestäni tämä on ehdottomasti sarjan paras osa. Tätä on myös sanottu laskelmoiduksi… No, sekin voi olla totta, mutta mitä väliä. Indiana Jones ja tuomion temppeli on ilmeisesti sitten äärimmäistä seikkailuviihdettä: toiminnan saralla heitetään jatkuvasti lisää verta pakkiin ja edellisessäkin osassa kukkinutta huumoria on tällä kertaa vielä runsaammin.
Sarjan ykkösosassa Indiana Jones oli huomattavan James Bondmainen hahmo, muttei kuitenkaan mikään varsinainen aristokraatti, vaan kansanomainen seikkailija-arkeologi (huh, mikä ammatti). Tuomion temppelin alku vahvistaa James Bondimaisuutta ja vahvistaa sen, että Indyssä on myös omaneduntavoittelijan vikaa: mies on hoitelemassa busineksiaan Shanghaissa, ja mukana on myös pari uskollista apupoikaa. Näillä bisneksillä ei juuri ole tekemistä arkeologian kanssa, mutta arkeologiaa tai ei, Indy (Harrison Ford) kavereineen (Ke Huy Quan) ja mukaan tarttuneen laulajattaren (Kate Capshaw) kanssa saa lentävän lähdön. Pian ollaankin jo Intiassa ja selvitellään pahan kultin aiheuttamia ongelmia. On maanista pahista ja hauskoja sivuhahmoja.
Kuten sanottu, Indiana Jones ja tuomion temppeli on edeltäjäänsä (ja myös seuraajiaan) huomattavasti väkivaltaisempi. Kohtaukset, joissa tugeenit uhraavat ihmisiä Kali Malle on ehkä tarkoitettu pelottaviksi ja kyllähän niissä huomattavasti muita Indyjä enemmän läträtään, mutta jos ne ovatkin primitiivisellä 1980-luvulla nuorisoa pelottaneet, nykyään ne lähinnä herättävät mukavaa jännitystä ja ajoittain myös hilpeyttä. Mutta entä sitten? Ajoittain turhankin silmittömäksi yltyvää väkivaltaa kevennetään hauskalla huumorilla, jota on sitäkin mukana edellisosaa enemmän. Tuomion temppelin ensimmäiset kolme varttia ovat höperöine juonenkäänteineen silkkaa komediaa ja sama koskee myös lopun hulvatonta kaivoskärryajelukohtausta. Se, että väliin on noin puolentunnin verran laitettu hieman synkempää kamaa, ei mielestäni juurikaan vahingoita kepeää seikkailutunnelmaa.
Tarinankuljetus toimii Tuomion temppelissäkin hyvin. Steven Spielberg hoitaa homman ammattitaidolla ja George Lucasin suunnittelema käsikirjoitus on tälläkin kertaa sopivan yksinkertainen, muttei kuitenkaan itseään toistava. Indiana Jones ja tuomion temppeli kuitenkin kärsii siitä, ettei Spielberg pääse kerronnassa samanlaiseen intoon ja vauhtiin kuin Kadonneen aarteen metsästäjissä. Juonikaan ei ole yhtä hupaisan koukeroinen eikä mukana ole samoja hauskoja sivuhahmoja kuin ensimmäisessä Jonesissa. Näitä puutteita paikkaillaan heittämällä jatkuvasti verta pakkiin. Mutta. En koskaan olisi kuvitellut sanovani tätä, mutta Tuomion temppelin tapauksessa se onnistuu hyvin: vaikkei se ehkä teknisesti ajateltuna olekaan yhtä hyvä kuin muut sarjan elokuvat, herättää se minussa joka katsomiskerralla niin paljon lapsellista riemua, ettei elokuvasta yksinkertaisesti voi olla pitämättä. Harrison Ford on jälleen Indiana Jonesin roolissa hyvässä vedossa, ja Ke Huy Quan tuo pikkuapulaisensa hahmossa mahtavan lisän elokuvaan. Kate Capshawin esittämä, mukana vastentahtoisesti raahautuva nainen, tuo elokuvaan paitsi komediaa, myös tarvittavan kiviriipan, jotta Jones ei voi vain sännätä tilanteesta toiseen. alussa annetut viitteet Indyn muista seikkailuista ja hänen kavereistaan ovat mielenkiintoisia, ja olisi ollut mukava saada näistä lisääkin tietoa, vaikkapa jossain muussa elokuvassa.
Lyttäävistä arvosteluista huolimatta Indiana Jones ja tuomion temppeli on liki täydellinen seikkailuelokuva, ja henkilökohtainen suosikkini Indiana Jones -sarjan elokuvista. Mukana on hauskaa komediaa, jännittävää seikkailua ja räjähtävää äksöniä – täydellistä aivot narikkaan –viihdettä, jota katsoessa riemua riittää.
Hupaisa yksityiskohta muuten: vaikka arkkivihollisia natseja ei tällä kertaa nähdäkään, löytyy elokuvasta eräs Indiana Joneseihin klišeenomaisesti liitetty piirre, jota oikeasti ei sarjan elokuvissa juurikaan ole nähty: Indiana Jones pelehtii viidakossa. Tämä on mielestäni jo suuri plussa, sillä jos seikkailuelokuva jonnekin sijoittuu, niin juuri viidakkoon. Ja Indiana Joneshan kuuluu viidakkoon, sillä jos seikkailulla on nimi, sen täytyy olla Indiana Jones.
