Scoopy-Doo on todella karmea leffa. Siitä on vaikea keksiä mitään positiivistä sanottavaa. Ehkä sillä on jotain tarjottavaa lapsille, joille tekeminen ja kokoaikainen hästääminen on se juttu leffassa, joka saa pysymään peffan penkissä. Näin aikuisempaan makuun leffa tarjoaa lähinnä vajaan puolentunnin mittaisen loputtomalta tuntuvan piinan, jossa ei ole päätä eikä häntää.
Leffa on puettu vanhahtavan B-luokan TV-sarjan kuosiin. Jos katsoit joskus erään TV-kanavamme aloittelun yhteydessä naftaliinista kaivettuja mukahilpeitä jenkkisarjoja niin tiedät mistä puhutaan. Tuohon päälle on pläjäytetty animoitu koira, jonka tarkoitus olisi tehdä leffasta hauska. Koiran toteutus on ok, mutta se ei valitettavasti pelasta tätä leffaa, joka perustuu lähinnä typerään tilannekomikkaan ja vielä typerämpään huumoriin.
Juoni menee jotenkin seuraavasti: Scoopy-Doo & Mystery Inc. (hölmö rikosten selvittäjäpoppoo) saavat kutsun Aavesaarelle, jossa heidän on tarkoitus tutkia omituisia tapahtumia. Aavesaari on ollut lomaparatiisi ennen kuin on alkanut tapahtua kummia. Aavesaaren pamppuna nähdään Rowan ”Mr. Bean” Atkinson. Kerran Mr. Bean, aina Mr. Bean, sorry Mr. Bean.
Ehkä en tajunnut leffan funktiota, koska tämä tuntuu yhdeltä huonoimmista leffoista mitä olen ikipäivänä joutunut katsomaan. Scoopy-Doo saattaa toimia n. viisivuotiaille huimana action-kauhukomedia, mutta leffan ikäraja on ikävä kyllä seitsemän.
