Ensimmäinen High School Musical oli allekirjoittaneelle positiivinen yllätys. Se oli piristävä, hauska ja sisälsi hyviä laulujakin. Aivot narikkaan -viihdettähän kyseinen leffa oli, mutta hyvää sellaista. Sitten kuulin että elokuvalle on tehty jatko-osakin. Ennakkoluulot heräsivät heti – odotin itse asiassa jatko-osan olevan täyttä kuraa. Epäluuloista huolimatta tartuin kuitenkin elokuvaan vuokraamossa. Ikävä kyllä odotukseni osuivat oikeaan.
Kesäloma alkaa, ja Troy Bolton (Zac Efron) saa kesätyöpaikan Sharpay ja Chad Evansin (Ashley Tisdale) isän omistamalta klubilta. Kuinka ollakkaan, myös koko Troyn kaveriporukka, mukaanlukien hänen tyttöystävänsä Gabriella Montez (Vanessa Anne Hudgens). Juonikas Sharpay kuitenkin haluaa Troyn itselleen: draama voi alkaa. Asiaa sotkee myös clubilla järjestettävä Vuoden kyky -kilpailu, johon Sharpay haluaa Troyn osallistuvan.
Juoni on niin kaukana omaperäisestä kuin olla ja voi. Se on myös melkein sama kuin ykkösessä – koulun musikaali on vain vaihdettu Vuoden kyky -kilpailuun ja koulu clubiin. Ja muutenkin elokuva on lähinnä surkea väännös ykkösosasta. Kuviot ovat täysin samat, tapahtumapaikka vain eri. Jopa laulut ovat kopioita ykkösen lauluista – sanoja on vain muuteltu hieman erilaisiksi, jotta voidaan puhua HSM-sarjan uudesta osasta. Kaiken kukkuraksi laulut ovat muuttuneet ärsyttäväksi lirkutukseksi, joka ei tosiaan piristä elokuvaa.
Täytenä yllätyksenä Lucas Grabeel on petrannut roimasti ykkösestä. Hän ei enää ole siskonsa liikuteltava nukke, vaan tuo hahmoonsa ihan oikeasti luonnetta. Ashley Tisdalekin on ihan OK, samoin Corbin Bleu, mutta eivät he läheskään Grabeelin tasolle pääse. Zac Efron ylinäyttelee hirvittävästi. Hän ei enää saa otetta hahmostaan, ja onkin melko pökkelömäinen. Vanessa Anne Hudgens ei tee juurikaan parempaa suoritusta, ja Monique Coleman on suorastaan ärsyttävä.
En ole pitkään aikaan törmännyt kliseisempään leffaan. High School Musical 1 oli täydellistä aivot narikkaan-viihdettä, siinäkin oli kliseitä, mutta ne eivät juuri haitanneet elokuvan menoa, koska sopivat tavallaan kuvaan. Kakkonen sen sijaan on vielä kliseisempi, ja välistä meno menee jopa oksettavan kliseiseksi. Lisäksi elokuva on vielä niin ennalta-arvattava että. . .
Eikä tunnelmasta ole tietoakaan. Kenny Ortega ei onnistu tekemään elokuvasta yhtä mukavaa ja piristävää kuin ensimmäisestä osasta. Miltei kaikki suoritukset tuntuvat läsähtäneen kakkososassa. Chad pelaamassa softballia muun HSM-jengin kanssa on ihan hyvä kohtaus, mutta se jääkin sitten ainoaksi hyväksi kohdaksi. Tämä kun on ehkä huonoin tähän asti näkemäni elokuva.
Mikäli pidit ykkösestä ja näet tämän kaupassa/vuokraamossa – älä vain koske tähän. Tämä ei nimittäin tuo edelliseen osaan mitään uutta, vaan ainoastaan saa katsojan ärsyyntyneeksi: jos eka HSM oli mukavaa aivot narikkaan-musikaalia, niin HSM 2 menee metsään – ja täysillä.
