Suomalaisten taipumus humalahakuiseen ryyppäämiseen ja sitä kautta alkoholismiin lienee yleisesti tunnustettu kansallinen erikoisuutemme. Alkoholistien ylenmääräiselle ymmärtämiselle ja hyysäämiselle löytynee myös historiallinen taustansa, jonka juuret saattavat johtaa sodan jälkeiseen aikaan. Sota-ajan tapahtumat ja rintamalta tapahtunut kotiutuminen ei käynyt kaikilta yhtä helposti. Miehillä oli erilaisia kokemuksia tapahtuneesta. Toisille henkiset ja fyysiset vammat kävivät ylitsepääsemättömiksi ja normaaliin elämään oli vaikea saada enää otetta, jolloin alkoholista tuli päivittäinen tapa apeiden mielialojen lääkitsijänä. Yhteiskunnan oli silloin vaikea tuomita tai kyseenalaistaa tämä ilmiö, koska se oli itse ollut osasyyllisenä tapahtumiin, jotka johtivat II maailmansotaan. Läheiset ja ystävätkään eivät uskaltaneet hirveästi puuttua asiaan, koska tällaisen ihmisen tuskat olivat jossain niin syvällä, että ei oikein voinut muuta kuin yrittää olla tukena ja ymmärtää. Ongelma kuitenkin miellettiin jo tuolloin yleisenä ja otettiin erittäin vakavasti.
Siitä hyvänä osoituksena on mm. tämä Jack Witikan ohjaama elokuva, jonka rahoituksesta vastasi Oy ALKO Ab. Tarkoituksena oli tehdä yhteisesti salatusta aiheesta julkinen ja näin osoittaa, että alkoholismistakin voidaan keskustella. Witikka ei ole lähtenyt tekemään aiheesta moralisoivaa valistussaarnaa, vaan elokuva on kauttaaltaan inhimillinen ja ottaa huomioon kaikki tilanteesta kärsivät osapuolet aina perhettä ja työtä myöten.
Elokuva on Eero Koskisen tarina. Hän työskentelee konttoristina. Hänellä on vaimo ja kaksi lasta, mutta vapaa-aika kuluu silti mieluummin ryyppyporukassa, jossa puhutaan paljon sodanaikaisista tapahtumista, mutta suurimmaksi osaksi keskustelu aina lopulta ajautuu känniläisille ominaiseksi “vaimoni ei ymmärrä minua” -tyyppiseksi itsesääliksi. Eero Koskisen kierre on valmis. Hän alkoholisoituu ryömien aina illan päätteeksi kotiinsa, jolloin perhe-elämä kärsii. Myös työ menee alta. Vaimo alkaa kyllästyä. Parantolaan pitäisi mennä tai muuten suuntana on katuoja tai puuarkku. Tilanne tuntuu katsojastakin surulliselta, koska selvin päin Eero on todella sympaattinen ja järkevä ihminen, jolla olisi paljon annettavaa läheisilleen.
Mies tältä tähdeltä on Witikan täysosuma ja ehkä Tuntematonta sotilastakin vaikuttavampi kertomus suomalaisuudesta. Tämä lienee nyt se ihan ensimmäinen kotimainen elokuva, joka on jättänyt teatraalisuuden tyystin pois ilmaisustaan. Näyttelijät esiintyvät kameran edessä ilman maskeerausta. Kaarlo Halttunen on Eerona todella väkevä. Ohjaajan vaimo eli Tea Ista ei jää yhtään Halttusen varjoon hänen Irma vaimonaan. Istan tulkinta muistuttaa meitä niistä lukuisista sijaiskärsivistä kasvoista, joita varmaan me kaikki muistamme nähneemme elämämme varrella. Ne kasvot kuuluvat naisille, jotka ovat itkeneet, hävenneet ja vaipuneet epätoivoon miestensä alkoholinkäytön takia. Hienovarainen tulkinta, jossa Istan kasvoilta suorastaan heijastuu suuri kärsimys, mutta myös lempeä ymmärrys ja toive paremmasta huomisesta. Elokuvassa on myös erilainen, mutta äärettömän hieno Tauno Palon esiintyminen, joka jostain syystä tuntuu siltä kuin Palo tekisi roolin omana itsenään. Hänen hahmonsa eli Paavo Lampinen on mies, joka viihtyy ryyppyporukoiden keskipisteenä, mutta joka osaa aina irrottautua tilanteesta ennen kuin homma menee niin kutsutusti överiksi. Voin kuvitella, että Palolla oli omassa elämässään lukuisia tällaisia tilanteita, jossa hänen kanssaan haluttiin kumota kupilliset ja puhua vanhoista hyvistä ajoista, mutta Palo myös osasi hienovaraisesti irtautua tällaisista tilanteista ja lopettaa juhlimisen ajoissa ennen kuin siitä olisi kehkeytynyt hänelle sen suurempaa ongelmaa.
Mies tältä tähdeltä on yhden miehen taistelu viinapirua vastaan. Hienosti ja ymmärtävästi kuvattu, eikä kärsi hetkeäkään uskottavuusongelmista. Eero Koskisen näköisiä miehiä löytyy jokaisen paikkakunnan kantakuppiloista. He ovat fiksuja miehiä, mutta tulleet kykenemättömiksi nauttimaan elämästään sellaisenaan – selvin päin. He tekevät ulkopuolisen silmin järjettömiä valintoja, joissa viina menee kaiken muun elämisen edelle. Hieno tarina! Upea toteutus!
nimimerkki: mauge
