Kotikäynnit alkaa olla jo 30-vuotias elokuva, mutta sen aihepiiri on yhä ajan tasalla. Elokuva tökkii terävällä kepillä yhteiskunnan virheitä ja lisäksi osaa tehdä sen hauskasti. Se sekoittaa komediaa, kevyttä draamaa ja romantiikkaa samaan keitokseen eikä lopputulos ole niitä tavallisia Hollywood-siirappeja.
Tohtori Charley Nichols (Walter Matthau) jää leskeksi pitkän avioliiton päätteeksi ja hän on päättänyt ottaa takaisin sen mitä menetti ollessaan naimisissa. Charley tapailee nuoria naisia, mutta valittelee sitä kun joutuu selittämään näille asioita. Sitten sattumalta hän tapaa hieman dementoituneen ylilääkärin Willoughbyn (Art Carney) naispotilaan, jonka vamman hän hoitaa ilman Willoughbyn lupaa. Myöhemmin hän tapaa saman naisen talk show’ssa ja tämä esittäytyy Anneksi (Glenda Jackson). Anne on juuri sen vastakohta mitä Charley halusi, keski-ikäinen, kovasuinen ja jakaa mielipiteitään joka asiaan. Tästä huolimatta he alkavat seurustella, mutta sen tielle tulee Willoughbyn vaatimus vastapalvelukseksi siitä että Charley vei häneltä potilaan. Nimittäin sairaalaa vastaan on nostettu syyte hoitovirheestä ja Charleyn täytyy vietellä nainen, joka on syytteen takana. Senkin lisäksi Charleyn täytyy tukea jo höperöä Willoughbya uudelleen ylilääkäriksi.
Elokuvan näyttelijät ovat valittu osuvasti ja käsikirjoituskin on ihan näppärää, mutta paikoitellen hyytyy. Kerrankin elokuvassa ei ole nuoria ja kauniita näyttelijöitä vaan kokonaisuus on kypsä joka kantilta. Tässä osoitetaan, että voi elokuvassa olla keski-ikäsiäkin romantisoijia ja Jacksonin ja Matthaun kemiat sopivat hyvin yhteen. Sitä testattiin muutama vuosi myöhemmin elokuvassa Ruutuhypyt. Ehkä vitseissä ei tarvitse nauraa vatsalihaksiaan kipeäksi, mutta silti ne huvittavat, sillä hyvällä tavalla. Kokonaisuutena elokuva on keskitasoa, mutta silti tyypillistä parempaa.
nimimerkki: LeffaPopcorn
